puunkuvia muistikirja ja Kauhun tasapaino

Mullon ollu aivan mielettömän IHANANPEHMEÄNHYVÄ viikonloppu! :)))))) Ihan hirmuisen kovin! Voimapussissa on takuusti enempi kuin aikaan. Saapa nähdä mahtuuko huomenna autonkyytiin, kun pistetään ajovalot kohti maaseutua. ;) Moon nähny kaikkein rakkaimmat ihmiseni, saanu halata ja hullutella vapaasti. Oon suukotellu kummityttöni likomärkäksi ja kuunnellu sen pienenihmeen kikatusta! Oon vieny iipot autoelokuviin ja syöny niiden nameja. Tietty omiaki nameja, mut se on eri aina. ;P Oon pelannu omieni ja Ritvalan pikkujen kanssa potkupalloa ja tehnyt maalin! Oon syöny Jumpossa sekotuspehmiksen Ritvan kanssa ja ostanu muistikirjan. =)) Iipoilla on ollut entistä, vanhaa tuttua. Ystäviä. Entisen kodin piha. Kaikki. On helppoa olla hymysilmänaama, kon on helppoa olla.=))

Kirjakauppakierroshiplailusta tarttui Anna-Leenan kirja käsiin. Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia. Ja hyvän mielen opuksia plarasin paljosti. Yksi tökkäsi yli muiden. Hyvällä tavalla tietty. Tämä.

Onni on meissä itsessämme,

ei ympärillämme.

Siksi se ei

riipu siitä, mitä meillä on,

vaan siitä, mitä me olemme.

Henry Van Dyke  (1852 - 1933) 

Eniten yllätti faktatieto siitä, notta lakimiesihminenmies piirtelee omenapuita paperilapuille puhuessaan asiakkaidensa kanssa! =D Elämä ei voi olla paha paikka siksikään. 

Nyt tuli nukku-ukko. Tempoo korvanlehdestä Hilman viereen patjapetiin tuonne... :) Onnekasminä. :)