Paljon ja ei yhtään mitään päässä. Tuntuu kivulta ja kaikelta, eikä tunnu miltään. Olen turta. Kuori jonka sisälmykset poksui rikkonaisiksi pitkin tuota kangasta. Ja olen ehjä ja elän. Hengitän. Puhaltamalla saan ikkunaan huurukohdan, johon voin piirtää surunaaman.
Mietin onkohan kansanopistossa avoimia kursseja ristipisto- ja matonkudonta kaikkien seassa sellaisia, joilla punotaan sielua kasaan? Sydämen parsimista pastillinauhoilla? Ihon teippaamista kestävämmäksi iskuille vyön alle? Myyvätköhän deeänaat ja elisat päivitysohjelmaa, jolla saa ctrl alt delin jälkeen tyhjän sivun. Ehjän. Joka kestää kynän painoa edes nimen verran yläkulmaan. Saati jotta uskaltaisi hennolla kirjoittaa Huominen tulee vielä...
Ja mitä nyt?
"Vakaa maa liikahtaa sun jalkojen alla
se on pettävää kuin ohut jää
et edes huomaa.
Vaisto saa sut toimimaan vain hetkeä ennen
kuin pettämään ennättää
käsi johon sä nojaat.
Sä käännät pään, niin ettet nää.
Mistä tiedät kun sua sattuu?
Kuka kertoo kun se loppuu?
Pinnan alle kaikki jää
mukanaan sua kupla kuljettaa.
Hiivit pois kuin kaikki ois
vain loppua vailla
et enempää katsomaan jää
etkä ikinä palaa
viimeiseen syylliseen.
Mistä tiedät kun sua sattuu?
Kuka kertoo kun se loppuu?
Pinnan alle kaikki jää.
Niin vajoaa
pohjaan saakka kun kupla puhkeaa."
-J. Tervomaa-
2 kommenttia:
Auts!
Hyvä M. älä loukkaannu, en halua viisastella, mutta...
Mun kielelläni sun sydän on rikki, ei sielu. Tää ero on siitä tärkee, että mun ymmärryksen mukaan sielu on semmoinen, jolta saa apua kun päätä ja sydäntä särkee samaan aikaan.
Mulla se toimii niin, että sanon ääneen:
"Tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun vaan sinun..." ja joskus jonkin aikaa tämän kutsun jälkeen sielu saapuu paikalle ja alkaa hoivaamaan sydäntä.
En tiedä toimiiko sun sielullesi, mutta ehkä kannattaisi yrittää?
No harm done Jukka!
hiljaisuus
Sydän on paikallaan,
vaikkaki jotenki vinollaan.
Koko minut
olen heittänyt siihen
- lauseeseen.
"Tapahtukoon Sinun tahtosi."
Mun tänne
saapui voima.
Enkelit ja ystävät.
Lucky lucky me!! :)
Lähetä kommentti