Toinen OMT-päivä. Tuntui vieläkin parhaudelta. Paitsi vieressä soiva vastaanottopuhelin harmistuttaa. Sen hetken siellä toisen käsissä tahtoisi viettää hiljaa. Senkin. (munst o tulos tylsimys, jonk pitäis saara ain vaa olla hilja ko kesätuul! ;))
Poikien kaikki vaiheessa, mutta paremmin (taikausko minus sanos het, ett älä ny hyvä ihimine mee tommottis ääne virkkamma, ko sieltähäpä niit ongelmi sit tulee taas ko tilahuksest... =D )
Mua väsyttää. (telkast tulee Haus ja mä tahron kutto samal tuot sukka ittele. Mää oon iha keski-ikäsen kuulone! :))
Mä kaipaan niin kipusesti omia ihmisiäni! Oikein oikein paljo! Huakaus.
11 kommenttia:
No niin, siinähän se perho taas on... Sano terkkuja!
Kerron!
Se on aika
paljon
tässä
ollu.
<3
Haa! Ihana kuva! Perhonen koiranselällä...
Oi, tuon kuvan voisit lähettää johonkin kisaan! =)
Unanen =)
Hilma oli hassu aivan!
Ensin miltei
koko aamun seurasi perhosen
liikkeitä ja
koko lentävää
sinne tänne.
Lopulta väsähti
ja alkoi aurinkoon
lojumaan.
Kun perho löysi paikkansa
sen selästä,
vilkaisi vain
ja jatkoi
untaan.
<3
Seurallinen Perho tuo! :)
Ihana, ihana perhoskoira! Mahtavan mukava kuva, huima :) Muutkin tässä muutamissa ensimmäisissä postauksissa.
Meillä asuu kaksi samanlaista korvaparia, mikäli oikein rodun tunnistin. Mukavia möykkelöitä nuo!En tarkoita perhokkeita. :) Mukavia nekin, mutta lemmikkinä taatusti haastavia eikä siivekkäitä olisi arvokasta kahlita. Vapaiksi kun ovat luotuja. =)
Unohtui, tuo ylimmäinen perhoskuva voisi olla hieno vaikka taulunakin! =)
Häkellys.
Kaunis kiitos
ja öö - ni kiitos.
öö.
Höh.
Laitan särkipään piikkiin
sanattomuuden.
Mutta kiitos.
Aikuisten kiitos ninku.
Häkellys...? :)
Nii.
Kun pöh ja höh.
Ni
häkellys.
Ohimenevääse.
:)
Voi harmi. Kommentin tarkoitus ei ollut häkeltää millään tavalla.
Löysin blogiin jostain kommentin kautta ja siitä se ajatus sitten lähti, kun kuvia katselin ja halusin kauniista perhoskoirakuvasta sanoa.
Därför
att jag
är
Urpå... ;)
Lähetä kommentti