perjantai 26. elokuuta 2011

mitä mää sanoinkaa...


Kukkia nyppiessä tuntuu pää olevan joko miltei onnekkaan tyhjä tai hurjan ajatusvirran pyörteessä! Eniten mietin nyt hetkeä. Nykyään aina. Sairastumisen valoisa puoli. ;) Jos NYT kysytään, ni muistan vanhempien mainitsemista "elämänohjeista" vain muutaman. Tai mä itte niistä olen tehnyt ohjeita tai suuntaviittoja ittelleni. Noudatettavia asioita. Tai jotta edes pitäisi pyrkiä niitä noudattamaan. Tai ainakin muistaa neuvot, ennen ku teen omalla tavallani... ;D

Äippä hoki aina eniten, että "Ole reipas ja rohkea. Mut älä uhkarohkea." Aina. Pienenä. Isompana. Nykyäänkin. Lähtiessä. Saapuessa. Puhelun lopussa.
Noh - olen. Nytkin. Ja ollut. En kylläkään ole varma rajasta rohkeuden ja uhkarohkeuden välissä. Enkä siitä, jotta monestiko olen rajaa hiponut. Saati ylittänyt. Don`t really know. Toisen muistan myös. "Iltasyöminen on pahasta." Höh. Olen iltasyöjä. =) Ei menny liene jakeluosastoon saakka tuo... ;P Ja aina - aina olen luottanut kuin peruskallioon, yhden ajatteen. "Kaikki selviää, aina!"

Isää en lapsuudesta määrällisesti paljoa muista. Teini-ikästä enempi, kun asuttiin yhtä taloa taas. Kolme on kovalevyllä. Sanottua asiaa isän suusta. "Älä välitä mitä muut sanoo tai ajattelee sinusta. Itse sinä tiedät kuka ja mikä olet ja mitä olet tehnyt. Kateellisia löytyy aina." Tärkeä. Edelleenkin miltei ainoa, jolla monista tilanteista jaksan jatkaa seuraavaan tuntiin.
Yhtenä päivänä riideltiin ja huusin koko teini-iän vimmalla epäileväni isän edes välittävän musta! Tyyni vastaus kuului olkkarin sohvasta, jotta "Sinä oot minun pentu ja minä sinnuu rakastan. Sillä selvä!" =D Taisin jäädä vastaväitteettömäksi, keräsin koirien hihnat käsiin ja painuin mettään niiden kanssa. =) Tuntui hirmu kivantärkeältä olla juuri sinä hetkenä.
Ja yhden muistan vielä. Yhtä en unohda koskaan. "Ei susta koskaan mitään tule." Kuin toteamuksena, välipalalla tipautettuna pommina. Niskalaukana auringossa lepäävälle lehmälle. Ilman riitaa. Ilman mitään suurta tunnekuohua. Sitä en kyllä unohda koskaan.

Edelleenkin positiivisesta palautteesta Yllätyn Suuresti. Ihan hurjan hassusti uppoaa pienenpienikin kiva sanominen kuin kuivaan sieneen sadevesi. Sadevettä tulvillaan ovat rakkaimmat ystäväni. Hurjaa sattumaa, jotta juuri he ovat tielleni sattuneet! :) Hitsin onnekas olen minä - kuitenkin. Ihan vain tämmöisenä. :)

Eilen piti saada nauraakikattaa. Ihan vaan mille vaan. Liian monta vakavaa päivää. Liian monta pahanmielen ajatusta. Luin pöljäjuttuja jalkahoidossa. Päätin taas, jotta roikun siinä minkä jääkaapin oveen olen sanoilla itselleni kirjannut. :)

Ja olen reipas ja rohkea. Piste. ;)



6 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

Jääkaapin ovi on merkittävä paikka. Se on portti koko universumiin. =)

äM. kirjoitti...

:)

Sattumoisin!
Siihen täytyy
saada kiinni
tärkeyden muistutukset! :)

Ettei unohtaisi.

Jukka kirjoitti...

...ja että muutkin tietävät. Siis se nimenomainen universumi;)

äM. kirjoitti...

Kotiuniversumiko? =D

Musta tuntuu,
jotta
ne
Suurimmat Tärkeimmät
on parempi
jättää pois
jääkaapin ovesta.
Kun torpedoitsijoitakin
on liikkeellä
toisinaan...

;)

Jukka kirjoitti...

Mut jos laittaa tekstin oveen päin...?

äM. kirjoitti...

I`ll try that.

:)