Rissausta kahdes päivä päästään. Vai kolmas. Aamukaffe lojuu viilenemässä raitamukissa. Paikallisläänin eilinen suurlehti lojuu pöydässä kaverina. Luin pienetkin präntit, vaikken ikinä, kun niissä kerrotaan aina juopoista törmäilemässä sillan pieluksiin ja portteihin. Ihmisten tekemistä puukkojunkkaroinneista toisilleen. Ja kolmansille. Vanhuksista eksymässä lähimetsään, kun yksinäisyyttään etsivät ihmisiä. Menneitä aikoja. Tietoja joita en tahdo tarvita tietää. Tänään luen, että muistan kuinka hyvin on minun. Meinasin että alleviivaan. Pääsiäisenkeltaisella puukynällä, mutta kaikista on päät tylsinä. Tai katkenneina roskiksen pohjassa.
Yhdellä sivulla oli häpeäteologiasta. Peruskysymys "kelpaanko minä, saanko olla se mikä olen?" Tukan seassa kulkee ajatuksia minustaitsestä. Mietin mikä on oma häpeäpisteeni. Mietin ihan ihan hiljaa, ettei muut kuule.
Mustikat ja vadelmat sörssäsin rahkan kanssa juoksevaksi. Keittolusikalla närpin sitä suoraan vatkainastiasta. Ulkona paistaa aurinko. Lumen alla sydämieni juuret kääntyilevät yhtä kärsimättömänä kuin minä. Tulisi jo lämmin ja sulamaa. Tuoksuisipa jo multa.
Hermanni ei tajunnut arvoitustani. "Minusta minulta" =)) "Nii?" "No piolanin minusta minulta!" Musta Multa. Joku odottaa vaan, että lakkaisi olemasta valkomaa....
MERKEI
Ko olen nostanu sian pyärätelinesse
laittanu sen vaijerilukol kii
ja ajanu hissil hippalainamo
kosk siäl asu pitkätukkane pappa
kenel o vyä ja henkseli
muttei housui
joku muistutta mul
ettei see nii men oikkias elämäs.
Oliski ain punane tarra
oikkian elämän kohral.
Tiätäissin määki.
-Heli Laaksonen-
8 kommenttia:
Joskus ne nuoremmatkin eksyy ihmisiä etsiessään ja menneitä. Näin muistan mä ;) Tätähetkeä kun ei aina osaa löytää. Se on nimittäin niin helppoa, etteisitä uskovaikka löytäisikin...
Kiva teksti. Mukavaa pohdintaa, jopa niin että tein tarinastasi pienen "lehtirunon" Eli poimin sanoja.
Siitä tuli nyt tämä:/ Kerrotaan: Vanhuksia eksymässä yksinäisyyttään.
En tahdo, että alleviivaan häpeäteologiasta mikä olen.
Häpeäpisteeni lumen alla sydänjuuret kärsimättöminä piolanin musta multa sulamaa odottaa.../
Tarinasta saa moniakin runoja.
Heli Laaksosen murrerunot on virkistävän iloisia
Jukka
Voi poloraasuja meitä! ;D
Tällaisina hetkinä toivoisin
ainoastaan,
että edes joskus sitten
tietäisin tehneeni oikein
elämässä.
Aikatherine
Kaunis kiitos kommentistasi!
Kuten myös lehtirunostasi! :)
Tuntuu hyvältä huomata,
että sanoistani voi joku toinenkin saada jotain itselleen!
:)
ÄmPiste
Ihan pakko jatkaa jotta ... elämässä väärin tekeminen on mahdotonta. Tiätsä?
Kun kaikista tekemisistä yhteensä laskettuna tulee se oma elämä.
Oman näkönen. Ja siihen peilikuvaan on vaan hyvä tottua, kun siitä ei oo ketään kelle reklamoida. ;)
Jii.
Niinmutku.
Vanhemmuuteen ja hyvänä äitinä olemiseen liittyen olen kuulustelupenkillä itselleni
useinkin.
Siinä sitten minä perustelen minulle miksi valinnat ja vaihtoehdot olisi oikeita. Kattokärpäjäisellä olisi takuulla kaikkea muuta kuin tylsää... ;)
Jasittenkun.
Puhutaan elämästä itsessään!
Kyllä mä tiedän tehneeni virheitä
Ni eikös se oo sama
kuin väärintä?
Tieks.
Ei oo väärää eikä oikeeta. On vaan elämää. Erilaisia mutta omia kaikki. Virheitä on vaan suhteessa odotuksiin. Ei elämään itseensä.
Ugh. Huru-ukko on puhunut. Taas. ;)
Ai.
=DD
Voik sä tul joskus elämän
mun pualest elämää vaik päivän tai kaks?!
Oikosit takuul varman paljo mutkia kipastessas... ;P
Mää voisi pitää vapaal sillo. =)
Enitaim!! =D
Hauska ajatus!
Noin teoriassa. Mut ei sitä ihan satarosenttisesti vois tehdä. Käytännössä. En oo ihan valmis hyppäämään naisen nahkoihin. Siin on tiettyjä juttuja, johon vedän rajan. Suhteessa miehiin.
Mut muuten enitaim.
Oravannahkavaihtokaupalla.
Mut oon kyllä hyvä oikoon mutkia. Ja löytään toisia mutkia tilalle. Että siinä mielessä... ;))
Lähetä kommentti