Juu tiedän, jotta huomenna vasta on lankapäivä. Mutta kirjaimellisesti on tässä talossa tänään nyt. :) Tuntuu että mut on vallannut joku kumma tahdosta riippumaton kutomisvimma! Yritän saada töitä myös loppuun saatettua samaa tahtia, kuin pää ideoi jo uutta. Montakohan alkua tuolla puikoissa lojuu... =) Mon-ta ai kän tel.
Ulko ei näytä ihan niin keväälle kuin mitä mieli on. Vanhan surmaa on satanut eilen ja tänään. Eilinen sataminen näytti kylläkin enemmän valkoisille pupujänöille kuin lumihiutaleille - sen verran isoja möhköjä maahan leijui. Näytti aivan hassulta.
Syviä vesiä sukeltelen. Vaikkakin vain nykyhetkeä, enkä mennyttä yhtään. Juurikaan. Melkein yhtään.
Mietin. Mikä minusta tulee. Olenko se jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti