Mun pinttynyt tapa on puhua luurimeen lytistäen se vasemman olkapään ja korvan väliin. Oikea hartijaepäkäs voi mun kropassa paljon löysemmin. En osaa yhtä pitävää otetta oikean puolen elimillä - oon yrittänyt! Hermannilla on tapana heristää etusormea ja luennoida olka-luuri-jäpityksen yhteydestä särkien kutuun pääkopassani. Tiedän juu. Tuli riepotus luennosta kesken Ritvapuhelun JA ompelun, joten riivin eteisen liukun takaa pipon ja huivin. Tiukalle viritys ping ja avot! =)
Samperin tympiintynyt kansalainen olen ollut! Kyseenalaistanut kaikki tarkoitukset ja tarkoitusperät. Monta mikreenisärkiä kokeneempi. Kelan kolmannella asiakasihmiselle sanoin kirosanan, josta pyysin samaan henkeen anteeksi. Väsyminä on hölmö käyttäytyjä näemmä.
Luettujen ja koettujen keskellä tuntuu, että yhteiskuntaluokkaani ajetaan alas. Hiljaiseksi. Hataraksi. Haluattomaksi, joka viimein luovuttaa tuhkansa avoimin ovin. Plah. En nyt mtn, kun unelmat on pölyssä. Jotenkin on tehtävä erin. Jotakin vaan.
4 kommenttia:
Komppaan Hermannia ja suosittelen tuota kuvan kaltaista toimintaa. Toi on suorastaan tyylikäs =)
=D Tyylikkyydestä en mene sanomaan,
mutta jotain kitkaisempaa
sinne väliin tarvitsee,
koska luuri liukuu ikävästi
himmentäen vähitellen
myös soittajan ääntä...
:)
Nappi korvaan ja a-vot!
PS. Tuhkatkin voi viedä pesästä, saavat paremmin happea. Sinne vaan tuuleen lentämään! Hus!!
Ja uutta puuta pesään. Lämpiää enempi.
Nappi??!
Ai tonne väliin vielä? =DD
(juujuu ymmärsin =P
pitäis nii, mutku ne
on hankalia ja ahdistavia ;))
Lähetä kommentti