Koko päivän ollut mun synttäripäivä. Kolmaskymmeneskahdeksas.
Olin surullinen pohjaväriltä. Läpikuultavan surun läpi näin samalla kuinka suuria unelmia on toteutunut. Melkein luvattoman monta asiaa on hyvin. Suru tuli, vaikka tiesin paremmin. Eikä tyttölapsi liene koskaan lakkaa toivovansa olevansa isälleen tähdellinen. Vaikka tiedänhän paremmin. Hiton pässiä silti! Pitäis osata haudata toivo isästä. Lakata odottamasta. Kohdata viimein faktat. Iso tyttö jo ja kaikki. ;p
Oli koko päivän mun synttäripäivä.
9 kommenttia:
Myöhästyneet Onnittelut! Ymmärrän pienen surun silti. Minäkin olin tavallaan isätön, kunnes hän meni pois ja ymmärsin miten paljon olen isäni kaltainen. Se on iso haava, mutta toivon, että se paranee. Sinullakin.
Voimia, iloa ja aurinkoa kevääseen! <3
Onnea syntymäpäiväsi johdosta, vaikka näin jälkikäteenkin. Joskus tällaisina merkkipäivinä näkee elämänsä tavallista selkeämmin, murheineen ja iloineen. Toivoa ei voi haudata, koska niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Tiedän tunteen. Mut kokemuksesta tiedän myös, ett joskus asiat tulee odottamatta. Eri tavalla, kuin osasi odottaa. Eri aikaan kun odotti.
Ikäkin. ;)
Oot jo melkein aikune! Sekin kyl tulee. Odottamatta. Älä sure. ;)
Onnea siihen asti!!
Kiitos Teille molemmille <3
Usein tällaisina hetkinä luen
Solveig Hiltusen kirjaa
Isän tyttö.
Luen vaikka sattuu ja tönii.
Kun tahtoisi
Läheisen ihmisen ikävä
ylimmillään
elämän kohokohdissa,
juhlahetkinä.
Kun tahtoisi jakaa,
kertoa,
antaa ihailla,
koskettaa.
Kun tahtoisi luottaa,
levätä,
saada lohdutusta,
turvautua.
Kun tahtoisi,
että jollakin
olisi velvollisuus
- rakastaa.
-Solveig Hiltunen-
Jukkapoika
Hihii!! =D
Hassu juttu,
eilen aivan odottamatta
mä täytin kolmekytkahdeksan!!!
Voitko uskoa?! =)))
Vanhapiaru
täällä juuri toipui migreenistä,
joka ei tuntunut yhtään mukavemmalta
nuorempana
kuin nyt vanhempana.
Mut tiekkö.
Äsken kahvia mukiin kipatessa
oli hitusen aikuisempi olo.
Ihan hassua.
:)
Oi....
Tiedätkös, miun isäni asuu muutaman kymmenen kilometrin päässä eikä ikinä ole edes toivottanut minulle hyvää synttäripäivää...
Pois alakulo, hus. Hymy siut kaunistakoon. <3
Unanen <3
Taitaa jäädä kilometrit munkin isän kotiin alle 50 kilometriin. Vuosi pian tässä - uudessa kotipaikassa, eikä ole kelvannut käydä katsomassa kertaakaan lapsenlapsia.
Vaikka osasyynä siksi
tein aikanaan muuttopäätön.
Pöljäminä toivoineni joskus. Äh. :(
Mutta siivoan suruani nyt.
Ja isopikku halasi äsken,
sanoi ettei mitään hätää.
Vaistoantennipoika mun. <3
Kovasti teen töitä,
että alakulo vaihtuu
vaahtonamikaakaolla
onniksi.
:)
ÄmPiste
Aikuisena olo on hassuinta maailmassa. Ootappa vaan kun pääset sinne asti. Mahdat yllättyä! =)
Mä ootan! :)
Lähetä kommentti