tiistai 8. marraskuuta 2011

tulla kuuluksi


Sunnuntaina aallonpohja. Järvenpohja. Merenpohja. Syvin kohta. Mariaanien hauta. Kupinpohja. Pohjakosketus. Pohja. Toinen pohja sen ensimmäisen jälkeen silloin. Elämän ensi akuuttisoitto. Kivi vieriväksi.


Eilinen. Puoliani pitävä Ritva puhutteli luuri Ihmistä, kun en jaksanut sanoa mitään oikein. En jaksanut kuin en jaksa. Käytti laki-ihmisen termit ja vallan ja voiman. Talsi villasukissaan meidän terassia ja tuskin antoi puheenvuoroa toiseen päähän. Vieriväkivi. Eilinen kriisipaikkakäyntiväsy. Tuntien unia. Hermannista tulee hyvä rouvavaimo. Ruokki lapset ja ajelutti niitä harrastuksiin ja kavereilta kotiin ja kaiken.

Tänään isopikunjuttupaikka. Hermanni mukana ja sain olla hiljaa. Kiitoshuokaus. Tuntui että tulin kuuluksi, kun toinen puhui enkä saanut vähätellä vähyyttä. Suolavesikalvon läpi katselin kengänkärkiä. Tyhjensin puolikkaan pakkauksen nessuja. Ne tulee tällä viikolla tänne. Kiitoshuokaus. 

Eilen isopikku suostui lähtemään kouluun vasta, kun tukasta oli leikattu hapsuttava kohta irtipois. Pöhkö lapsi. Rakas lapsi.




2 kommenttia:

Kokonainen kissatyttö kirjoitti...

Voimahali! <3

äM. kirjoitti...

Voimahalauksesi
muovasi
hymyn kasvoilleni
tähän hetkeen :)

Kiitos Marjo
ja parhainta Voimaa sinulle! <3