torstai 24. marraskuuta 2011

aika kultailee mitä sattuu...


Jos muistinkin, jotta oli helpompi ennen. Ja muistan väärin.

Luen edelleen kirjaa. Revitty sydän. Vimma nousi ja ärsy, jotta tämä kirja Ei Ole niille, jotka ovat päättäneet yrittää uskottomuuden ja petetyksi tulemisen jälkeen. Kuitenkin. Pysyä yhdessä. Ainakin selvittää sen mahdollisuutta. Yhdessä pysymisen. Jättiplah! :(
Kolmas yö takana huonoa vähää unta. Istuskelen yössä. Hipsin kipasemassa ja palaan sänkyyn. En tavallaan mieti mitään, mutta ajatukset kiertää samaa hiton rataa. Miksi. Miksi niin. Ja miksen tajunnut. Miksi lähdin. Tulin. Miksen jäänyt, vaikka sattui ajatuskin lähdöstä lähtiessä. Miksi toinen sanoo toista ja mikään ei olekaan siten. Ja sanoo että on, muttei yksi osa. Pah!! Hitottaa ihan kunnolla pian. Tunnen sen. Nousevan suuttumuksen ja tunteiden paksuuden. Riekaleisuuden ja voiman. Miksei siitä ota selvää! Sanoo siten miten ei olla selviä. Heti kun kysyn tarkentavasti, tuntuu ettei vieläkään tosi minulle ole Totuutta. Hitottaa ihan - paljon. :/


Enkä mä tiedä. Taidan neuloa lisää. Sen osaan. Ja pyykinpesun. Pölyn siivouksen.
Tätä tämmöistä en yhtään. Puolen sentin vertaa edes.


"If you want to be faithful to someone or something, 
start by being faithful to yourself. "


-Paolo Coelho- 

Ei kommentteja: