Tuntuu montaa tunnetta. Polar näyttää enemmän kuin leposyke, enkä liikuta kuin silmiä hitaasti. Odotuttaa ja mietityttää. Ja jos jotain olen oppinut, niin nyt on inssikoe. Joku insinööri astelee vieressä fläppivihko kädessään ja piirtää merkintöjään. Vaikka mikäköhän luulee olevansa tuomaroimaan minun elämääni! Itse osaan virheeni tunnistaa. Ja takuulla muistan muodot, joilla toistaa ne tylsyyteen saakka.
Milloin sen rauhan aika olikaan? Haudassa?
Kun olisi mukava jo levätäkin. Sielussa asti.
huokaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti