Eilinen.
Kriisipaikassa oli sama nainen kuin kolme vuotta sitten. Muistin kyllä ja hän muisti minut ja sen kaiken. En itkenyt yhtään. Nauratti tilanne. Absurdia. Kaikki. kaikki.
Omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Olen syönyt jo pussillisen.
Olen pessyt pyykkiä. Pessyt kaikkea mitä nyt on. Tyynyjä. Peittoja. Vilttejä. Asioita. Kynttiläkippoja. Liian isoa en uskalla aloittaa pesemään, kun ettei tarvitse olla paikallaan. Vaikka maton pesun verran. Kun ahdistus ehtii paikallaan olosta. Saakelin nopea seuralainen!
Että. Että voi ihminen vieressä sanoa, ettei perhe sittenkään ole hänen juttunsa. Ettei oikeastaan tahdokaan elää perhe-elämää.
Että niinkin voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti