Äiti murroskautiselle. :)

Isopikku syntyi 14 vuotta sitten.
Kuulostan äidiltäni todetessani ääneen ajan vauhdin kiihtyvän. Äidin muistan kertoneen ilman koetusta tarttua hetkeen kuin ohikulkijaan. Minä yritän roikkua, riipiä ja hidastaa. Olen kipeänä kaipuusta, kun muistan pienien ensimmäiset hetket. En tahdo hukata elämästä pienintäkään aikamäärettä.

Tunteja tästä päivästä sain olla luokan edessä yläkoululaisille. Ensireaktioksi totesin huin, mutta kaikki sujui mutkitta. Uupuneena kuitenkin arvostan opettajan työtä entistäkin vanakammin! Hurjat (hullut) päivittäin viettävät lastemme ja nuortemme kanssa paljon aikaa. Lieneköhän palkkapäivänä tilinauhalla on tarpeeksi arvokas korvaus korvaamattoman arvokkaasta työpanoksesta. Sallin epäillä.

Toinen ranskalainen kuorsaa jalkaani vasten. On uupunut seurakoira. On sitä kirjaimellisesti - taukoamaton seura. Mun ihana. :)