Flyygeli niskassa.

Se on juuri siten, kun pelkäsin penskana. Mietin elokuvia, joita olen läjäpäin käsi poskella katsonut. Itkenyt myötätunnosta kymmeniä koristetyynyjä littanaksi. Miettinyt miten sitä osaisikaan nähdä omat kamalimmat ja kipeimmät hetkensä noin teatraalisesti. Huiskaisisi sitä paskapäämiestään sulkapallomailalla polveen ja heittäisi sen tavarat repussa kehäIII:n vastaantulijoiden kaistalle ja haistattaisi pitkät persiet! Kaiken jälkeen itkisi kahvikupin ääressä kymmenen minuuttia ja jatkaisi elämää!! Saakeli!!

Mä olen kiltti. Ihan perkeleen paljon liian kiltti. Ja perkeleen väsynyt tähän flipperiin, jonka pallona palloilen.

Olen pahoillani kirosanoista. Olkoon ne kuvainnollisesti sulkapallomailana ja kehäIII:sena. Uhg.