Kolmen vuoden aikana olen luopunut itsestä. Pala ja siivu kerrallaan. Ihan koska on ollut ainoa tapa olla ilman kipua ja pettymystä. On ollut ainoa keino peittää silmät kelpaamattomuuden ja arvottomuuden tunteilta. Että miten kerätä mitään sen jälkeen, kun on tullut niin petetyksi. Luopumalla toiveesta olla arvokas ja ainoa. On ollut luovuttava ihan pohjia myöden. Tunkea jokaisena iltana nouseva kipu ja sattumus väkivalloin alas kuristamasta. Perheväkivaltaa itselleen! Olen ollut huiman julma minulle. Kaksi päivää sitten kuuntelin biisiä uudestaan. Kaiken kesken kyyneleet tulvivat silmistä, mutta ymmärsinkin pakahtuvani siitä kivusta, että olenkin hylännyt minut itse kolmeksi vuodeksi! Ei sattunut toisesta luopuminen siinä hetkessä. Vain siitä, että miten olenkaan saattanut olla itselleni niin julma. Suru kaltoin kohtelusta, mutta että olen itseäni antanut kohdella kaltoin. Kun itse jokainen määrittää rajat mitä saa tehdä. Mitä ei saa tehdä. Minuille.
Olen hengittänyt syvältä! Koko kehollani.
Helpotus leijailee kaikessa mitä on nyt. Olen pakahtua tähän, että voinkin kaikkea! Minuus on saapumassa takaisin! Hymyilyttää niin, että voisin hävetä. Nauru, ilo, mahdollisuus. Puhdas upea tyhjä alku! hymyilen sisältä saakka. varmaan varpaista alkaen, jos on mahdollista. :)
"Saat sen mistä luovut".
Sanat ovat päällimmästä kirjasta pinossa. Se meneekin niin!! Mä luovuin minusta, ilman ehtoja, rajoituksia. Ja. Saan sen mistä luovun.
4 kommenttia:
Koskettavaa tekstiä...pistää miettimään itseään.
Irmastiina <3
Pysäyttävää ja koskettavaa.
Olet varmasti tehnyt parhaimpasi selvitäksesi näinä vuosina, joten olisin lempeä itselleni omien menneiden "tekojen tai tekemättä jättämisten" suhteen. Hienoa, että havahduit nyt ja hienoa, että olet hengittänyt syvältä. Hengittäminen, liikunta ja hymyily auttavat, vaikka näin sanominen saattaa tuntua todella typerältä. Tunteet saattavat viedä mielen ylös ja alas, todella hyvälle ja pelottaviinkin paikkoihin. Mutta tunteiden tarkoitus on tulla tunnistettaviski, niihin ei tarvitse jäädä kiinni.
Olet nyt hyvällä tiellä. Iso halaus sinulle <3
<3 Birgitta.
Hirmu vähästi on sanoja vielä muuta,
kuin kiitos että tahdoit lukea. Ja kiitos, että kommentoit. Se antaa merkityksen joihinkin hetkiin. Vaikka itselleen kirjoittaakin minä.
Halaus takaisin <3
Lähetä kommentti