Puikot on heilunut. Tai kieppunut. Tällä erää neulasen pipoja. Tupsuja niihin. Seuraavaksi villatakin mullen. Sitä seuraavaksi varmaan villasen auton. Tai peiton hirsitalolle. Mitä vaan, konhan saan heiluttaa puikkoja. ;)
Ollu kumman hilja. Jatkunu vaan.
Jotenki. Parasta on nuo kaksi poikaa, jotka kasvaa silmissä. Aivan tajuton on vauhti, jolla kaikki jää taakse. Tulee eteen. Muuttuu. Ja minä yritän aamulla muistaa edes pintaraapaisun suunnasta.
Se ilta, jolloin pitäis läppävehkeestä olla virrat katkipoikki. Kaikki linjat ulkomaailmaan sulki. Ja ihmiset kuulomatkan ulottumattomissa. =P Just se ilta nyt.
 |
| Kuplia kahvissa =) |
2 kommenttia:
Hiljaa ja kutomalla hyvä tulee. :)
Kutominen tuntuu
auttavan kaikkiin vaivoihin.
Sinne voi puikottaa
langan mukana
jokaisen "ylimääräisen"
ajatuksen.
:)
Lähetä kommentti