keskiviikko 11. tammikuuta 2012

entten tentten talvirallaa...

Kahvihetki juuri ennen sinisen tulemista <3

Kauhean vähän ollu asiaa. Sanat on hattarapilvinä läsnä, mutta kauempana tuossa. En ole hätistellyt niitä edes. Olkoon nyt. Ihan hyvää vaihtelussa tämä. Vähemmän pääsärkeäkin. Enkä tiedä onko siitä, etten jaksele mietiskellä asioiden olemista näin. Tai mitenkään. Nää on näin ja sillä sipulipensas. Sanoin Hermannille, etten ole miettinyt (enkä voi sanoa, että enää koska en tiedä milloin taas iskee kalikalla päähän) kriisiä juurikaan. Faktat käy mielessä, mutten jää niihin. Jotkut pamauttaa pallean kohdalle kunnon iskun, mutten anna voiman upota lihaan jäädäkseen. Tyrkkiköön. Mä oon päättänyt seisoa näin. Tässä. Millekään tapahtuneelle en mahda mitään. En yhtään piirua. Voin ainoastaan olla tässä hetkessä.

Eilen katselin valokuveja irtomuistilaatikosta. Ei tee kivaa katsoa niitä, jotka on otettu tuolla kesällä. Eikä viime matkalta. Niistä ajoista hävisi pohja. Mutta otan uusia. Kehystän niitä, joilla on puhtaampi tunne. Joita ei ole lokattu Kriisillä. Mietin että olenko todella viimein Kasvamassa? Onko tämä muuttumista vai aikuistumista. Omituista kuitenkin. Rauhallisen omituisen hyvää. 


Hermannilla on paljosti työtä. Vapaalla ollaan tehty paljon yhdessä. Käytiin eilen myös (hmm - mietin sanaa paikalle) Anoppilassa (??! =D ). Ekaa kertaa sen jälkeen, kun kuulin olevani toinen kahdesta kävijästä. Hitsin hyvältä tuntuu äitihahmon halaus. ja tahtoisin olla ainoa. 


Joulukoristeita varastolaatikoittaessa ajattelin kevään alkavan! =P Nyt alan tajuta, että talvihan tuli. Tirpat vierailee päivittäin usean tiuhaan syömässä. <3 Katselisin niitä ainiaan. Hilja jähmettyneenä ikkunassa. Etten säikäytä. Ettei säikähdä. Yhdet ulkokahvit juotiin terassilla rännilumitöiden jälkeen. Maistui ulkokahville. Ikiomista joululahjakuksista! :) Ihan ylpeänä olen omastani.

Ihan hirmu onnekas olen minä. Hurjan kovin. <3 Jokainen aamu saan hakea puita omasta liiteristä. Sytyttää uuniin tulen. Hurjan hurjan onnekastyttö! :) Vaikka unessa kuulin olevani fantasiahahmo!! =D Vaikka olen epätiedossa edelleen, ketä äänestäisin minä. Enttententten. Teelikamentten. ;)

Lumipeitto on täynnä erijälkiä. Ainakin Rumpali käy syömässä kaikkien pensaiden risut höh. 

Tirppojen suojaisa ruokailusali ;)

TalipalloTikapuut :)

Tekevät yhteistyötä tirpat! Toiset tiputtaa ja toiset hakee maasta. =)


Ihan joskus vaan tarvitsee saada hiljaisuus itseen... :)

Voisin helposti olla floristikukkakauppatyyppi <3 Oij tuoksuuvuutta! 

<3 Joskus ostan itselleni :)

2 kommenttia:

Revitty Sydän kirjoitti...

..voi miten tutulta tuntui lukea tuo, että ennen totuutta otetuista valokuvista ja muistoista putoaa pohja..
Toivon teille paljon ihania muistoja seuraavalta matkaltanne ja kaikelta tulevalta.
Ihania talvimaisemia ja tunnelmia siellä sinulla, nautihan sie!

äM. kirjoitti...

Omituista muistutusta,
jotten tunne tunteitani yksin!!
Sitä jotenkaan
ei ajattele muiden
tajuavan mistä on kysymys.
Miltä aivan pölkyt asiat
tuntuu.
Kuinka selvitä seisaalla
tällaisesta asiasta.
Kiitos muistutuksesta! :)
Se lohduttaa kovin.

Kiitos kaunis.
Tehdään töitä sen eteen,
että niitä muistoja tulisi.
Hyviä ja kestäviä.

Ja talvi on upeana
tässä ympärillä.
Minä nautin
- rakastan lunta
hullaannun pakkasesta.

Kaikkea parasta myös Sinulle
Revitty sydän!