Valonlapsi kirkassielu

Allekirjoitan ties monettako kertaa, nottei pidä sotkea nenää sormiaan toisten asioihin. Tahtoisin allekirjoittaa ilman kokemusmuistutuksia kappaleiden väleissä. Yritän muistaa elää siten itse. Olen tökkäissyt olkapäähän kauhistelijoita, jotteivat usko toisenkäden tietoja. Etteivät osta kaikkea mitä kuulevat lukevat mistälie milloinkin. Kun ei voi tietää. Kun ei voi tietää varmaksi.
Sain tuntea ulkopuolelta puhaltavan viiman. Kylmän oikaisun asioihin, joiden faktat meni väärin. Puuttuja piikitti, potkaisi. Kuulosti katkeralta. Vihaiselta. Ivaiselta. En ymmärtänyt yhtään. En vieläkään. Lopputuloksena ulkopuolinen "välienselvittäjä" ainoastaan teki hallaa. Kahden ihmisen mieliin. Siskon ja minun. Lopputuloksena paha olo.

Masennus on luiminut ajatuksissa. Kääntänyt kiviä ja istunut suliin kohtiin. Kyseenalaistanut ja laittanut muistamaan tätä kolmea vuotta näin. Diagnosoituna.
Olen tiedostamatta itse vetänyt mattoa jalkojeni alta. Sahannut tuolista selkänojaa. Lakaissut kiviä liukkaalta jäältä. Ripotellut ketturautoja pimeille lattioille matkalla keittiöön, että yöllä en niitä muistaisi. Olen kävellyt pakkasessa ilman kenkiä ja kävellyt tien yli katsomatta autoja. Kaikkea sitä, etten helpolla pääsisi. Lapsuuden ja nuoruuden muutoista säröillä menin hullu käymään läpi Kaksi muuttoa lisää. Kolmessa vuodessa! Lasten kanssa yksin. Hulluhölmö! Kauas ystävistä ja perheestä. Vieraan metsän keskeen. Vieraaseen elämään, vieraaseen syliin. Uhkarohkea rokansyöjä. Laskuvarjoton hyppääjä.
Terapiatyyppi sanoi, että mun akku on rikki. Tai laturissa vikaa. Akku tyhjeni silloin männäaikaan. Laturi on liittimestään epäsopiva. My life... ;P
Tässä jamassa vieläkin, vaikken uskonut olevani. Entistä suuremmin kyseenalaistuttaa, jotta täksikö jään. Tämäkö minusta tuli. Aaltopahvi. Kuivanut aurinkokukka. Ryppyvoidepurnukka, jonka kansi on juminut kiinni. Revitty suklaapötköpaperi. Villasukka ja yökkäpökä. Mille päivälle voin kalenteriin kirjata, että olen "terve". Vai millekään.

Jos huomenissa on tähdet paikoillaan ja onnetar suosivainen, niin painan klossit piiiiiitkästä aikaa sisäfillariin. <3 ("Olen kaivannut sinua kyllikki kun kohtalon tuuli kaarnalaivaa keikuttaa.... ") ;D Varmaan tunnustan rakkautta sille pyöräfillarille!! Tungen tunnin jälkeen povitaskuun ja tuon kotiin! Syötän mansikoita ja keitän uudella Moskamasterilla maailman pehmeimmät pullakaffet! ;))

Ja huomenissa askartelen Niskaote Ryhtiliike- plokisivun. Minulleitselle ainakin. Kirjatakseni tulevasta totta. Viimein. Astun takaisin polulle. Umpihangesta ja noutopöydästä. Hämähäkinseitistä mustavalkokuvassa. Jospa löytäisin kengälle sopivan jalan. Jalalle sopivan tuhkimon. Jospa löytäisin elämääni lisähappea. Suklaan tilalle suloista oloa. :) Kaiken keltaisen voiman, jonka tiedän olevan. Koko auringonvalon!

Set Fire to the Rain