Vielä vilistää maisemat silmissä. Eilinen oli ajopäivä. Puuh! Päivänen tulikin siitä, jonka ajattelin ensin toisin. Hermanni lähti mukaan viemään iipot iskäläänsä. Aamulla täältä etelään ja takaisin. Mennessä aapeeseen noutopöytä. Tullessa munkkikaffe, vissypullo ja mikreenipilleri. Menoajo jaettiin ja piti tulokin. Pääsärki päätti toisin ja olin tylsä matkaseuralainen. Pötkösin kon hammaslääkäripenkissä audin apparina ja vaklasin välillä ripsien välistä, jottei Hermanni nukahda. Ei nukahtanu. Rankka matka. Tai siten, että pää raksutti hiljaa. Kotipaikalta kotipaikalle. Ihan kuin oisin jossain välitilassa. Tullissa. Passin selvittelyssä. Odotusnumerolla labrassa. Mitälie muttei perillä. Tai edes Matkalla nyt. Pysähtyneenä jotenkin.
Tänään ei oikein mitään suurta. Omituista olla kaksin. Huomenna on vuorokausi piiiiitkästä aikaa aivan laatuaikaa ypöyksin kanssa. :) Erakko saa nauttia luvalla hiljaisuudesta! ;) Ei tarvi pyydellä anteeksi hiljaisuuttaan. Tai sitä jotta ajatukset vie mennessään. Ja tullessaan. Neitiä pyörittää ja jumittaa vuoron päästään.
Käytiin valosalla Iskän luona. Ei edes tallissa vaan piirtelemässä suunnitelmia. Hahmotuksia. Tulevia.
Umpiväsy. Nukkutyyppi kiskuroi ripsistä toista luonta alas. Ollaan eri mieliä. Ja kohta mennään kuitenkin. Telluksen sukkelin nukahtaja... =D
Korvamato jumputtaa. Olispa eläminen yhtä helppoa kuin uneen valuminen. Tajuttomuuteen taipuminen. Yhtä varmaa ja rentoa huoletonta. Toinenkin silmä menee kii. Nukun hyvin. Otan unipörrön poskea vasten.
Kaunista unta maailma.
 |
| Taikinaratti kahvikänttynä :) |
 |
| Lupauduin syömään koko möntin nuolaisematta kertaakaan välissä sokureita huulista... =)) Reipas minä! |
 |
| Iskälään kulkureitti pistää hengittämään syvään. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti