letkun jatkona ajatuksettomana

Itsenäisyyspäivän voi aloittaa myös uuden kotipaikan keskussairaalassa tippaletkut kädenselässä, kissanpissan makuista sumua tyrpättynä toisesta nenästä sisään ja molemmissa pepuissa pistosjäljet. =) Ei lähtenny kotikonstilla isosärki korvien välitilasta, joten Hermanni lähti kuljettamaan kuin potilasta kohti Mäkeä. Olin miltei varma, jotta vapaan jälkeisenä aamuna olisin jononjatko, mutta - apus ekana petipaikkahuoneessa! \o/ Hirmu ystävällisiä oli valkopuvut. Mikreenillä höystetty särkipäänenä on vaan NIIIIN herkkä hajuille, jottei hoitajan sormista töksähtänyt tupakkituoksu tuntunut kivalta yhtään. Käski pitää toisen nenän tukossa, että tuuppasi toiseen pruutan ja sormet molemmin puolin pitimiksi - ni yökh mikä hajutin. :( Liene moneskohan kerta, kun mietin ettei pitäisi hoitohenkilöiden valkoisissa vaatteissa haista siten. Polttamattoman (ja varsinkin mikreenitujun aikana olevan) tyttöihmisen pää hakkaa entistä kovemmin, kun joku tupakoitsija hyrrää ympärillä. (oonpas nirppa, kun kalatan valitusta... ;)


Muuten kotimaan syntymäpäivä kului rauhassa. Hermanni haki iipot puolesta välistä etelää. (on maailman kultaisin ystävällisin avulian kiltein miltei mies :) Minä olin pakannut hienoon piiloon kaikki sinivalkokynttilät, kun löytyy ehkä ensi kesän keskiviikkona (joten polteltiin muita kynttelijöitä :). Samaan varmaan talteen olen liene pakannut kaikki pyöränpumput, sydänlyhtyjoulukynttilävalosetin ja ne itsenäisyyskynttilät. Ei löydy mistään, vaikka tonkasin heikkovoimasena joka paikan ympäri. Hyvin oon tallettanut! :) Olenpa taitava.

Kehoituksesta komiikan näkemiseksi ajattelin tänään alkavani tulkiksi!! En siis Janneksi, vaan kotoisasti tulkkaamaan lääkäreiden lausuntoja. Kirurgiselta tuli koepalavastaukset. En ymmärtänyt niistä mitään muuta kuin lääkärin nimenselvennyksen! =D Siskon kanssa yritettiin puhelinymmärtää yhdessä, mutta ainoa varmuus tuli, jotta aa) joko olen menetetty tapaus, eikä tarvitse tulla kuin vuoden päästä uudelleen (SIKÄLI mikäli olen vielä elossa... ;) tai pee) ei ole mitään kiireellistä hätää, vaikka solukosta löytyikin jotain. Eli vuoden päästä vielä ehtii asialle tehdä jotain. JOS on tarvis.

Koomisuutta tursi kerrakseen tälle päivälle! :) Kahden vuoden takainen uusiutui. Hoitava Ihminen on u-noh-ta-nut laittaa asiakirjani eteenpäin - joten ainakin seuraavan kuukauden verran olen palkatta. Tättädää! =P Onneksi joulu ei ole kovin lähellä, ettei tarvitse raapia päätä lasten lahjoituksen tähden. Rairai...

Jos ei ala tarkemmin miettimään syvyyksiä, niin on ollut oikeastaan aika kiva olla. Lumi maassa on puhdasta, uudessa kotipaikassa ei suoloilla teitä, joten valkoisuus säilyy. :) Kynttilöitä olen kylvänyt pihanlyhdyt pullolleen. Postilootalta saakka. :) Enkeleitä olen tehnyt. Lumipalloa pyörittänyt. Narskuttanut hankea kenkien alla. Ystäviäni kaipaan ainoastaan kovin.

Kaiken keskellä olen kuitenkin - minäitse. Onnekas elämästä anyway (korvamadoista tämä voitti rallatuksen, jota kuopus soitti koko päivän kännykästään - "Ripuli, ripuli, ripuli on löysää kakkaa.... " :).