Ihan älytön päivä! Jos hetkenkin ajattelin helpommin, niin räiskähti käsiin kaikki. Jo ennen aamukahvia. Oli sellainen päivä, etten jaksaisi. En toivoisi kelleen muullekaan. Tunteista mustasukkaisuus on mulle Todella Vaikea asia. En tahtoisi sen asuvan meillä. Ja jos niin pienimmissä laseissa mitä on. Espressokupeissa, ei isommissa yhtään. Enkä erota onko mustiasukkia vai omistavuudentahdotoivoa vai mitälie, mutta Hermannia tympii jotkin, joista en ole valmis perääntymään. Jos muuten pysyn tyyneinpänä kaikista, niin (mielestäni epäreiluja) rajoja vedettäessä, (toisenlaiseen) muottiin ahdettaessa, repeää liitokset. Räiskin kipinäni ilmoille ilman tukahdusta. Mielikuvissa nakkelen kiukkuani voimakkaimmalla vimmalla. Hulluinta jottei päällepäin välttämättä näe - edes kipinää. Salamat erottaa silmistä, jos osaa nähdä. Äänestä kuulla jään. Muuten olen hiljaa. Aivan hemmetin vihainen. :(( Mustistasukista en pidä yhtään kellään.
Ihan älytön päivä!
(irtilaskemista ärripurrista .... hiljaisuutta kun riisipuuro keittelee itseään iltapalaksi liedellä)
Isopikun mielestä köyhät ritarit on "Talousrajoitteisia Ritareita". Mun mielestä ne on pitkästä aikaa hirmu hyviä kahvin kanssa. Mutta mun mielestä kahvinkeittimen EI pitäis alkaa keittää kahvia, jos olen unohtanut vahingossa laittaa kahviPANNUN paikalleen... ;P
6 kommenttia:
Erinomainen lainaus tuossa kuvassa! Sen paremmin en sano... paitsi että letutkin on hyviä vanhanajan vaniljajätskillä. :)
Indeed! Toi lainaus.
Osui silmään,
vei mukanaan.
Mun lätyissä pitää olla
isosti omatekohilloa
ja jättilasi
kylmänkylmää
maitoa! <3
:)
Loistava tuo kuvan teksti, sopii tällekin suunnalle antamaan voimaa, kiitos <3
Taidamme elää melko samanlaista elämäntilannetta, sillä samojen tuntemusten kanssa taistelen. Meilläkin asuu yksi kiltti, mutta hölmötyhmä (kuten tapaat kirjoittaa) ja siltikin minulle niin rakas, Armas.
Itse pohdin, jotta uskaltaako enää juurtua toiseen ja palaako luottamus koskaanikinä?
Kaikesta huolimatta, iloa elämääsi toivottelen ja ihanaa joulun odotusta.
P.S. Kynttilöitä ei voi polttaa liikaa :)
Kaunis kiitos kommentistasi Sinä! :)
Elämäntilanteet tuntuu helpommilta sietää, kun tajuaa olevansa
yksi muista.
Toisinaan tunteet
tyrkkii ajatuksia siten,
ettei toisten ongelmia tunnista.
Sitä ajattelee olevansa ainoa,
jolle //"käy näin"// .
Samoja ajatuksia
pyöritellään luottamuksen
palaamisesta...
Kynttilänvalossa on
kuitenkin helpompi elää
haavoineen.
Nyt näin. :)
Rauhallista ja parhainta Joulun aikaa Sinulle! <3
Kiitos itsellesi teksteistäsi.
On ollut iso onni eksyä blogiisi :)
Kun en itse blogaa, ainakaan vielä, eikä minulla ole
nimimerkkiä niin voisin vaikka sarkastisesti olla Revitty Sydän ;)
Minäkin olen ollut tässä tilanteessa
edellisissä elämissäni, petettynä. Enkä silloin
jäänyt yrittämään. Syystä tai toisesta elämä vaihtui toiseen ja pettyneeseen suhteeseen en jäänyt.
Se ei ollut helppoa, mutta joskus tuntuu että silti paljon helpomaa kuin tämä. Kaiken uudelleen opettelu saman ihmisen kanssa.
Vaatii voimia paljon enemmän jäädä kuin lähteä.
Mutta on niin pirullisen hankalaa käsitellä tuota hölmötyhmäämiestä ihmisarvoisena olentona jolla saa olla elämää myös kodin ulkopuolella ;) Pikkuisen kärjistettynä ;)
Kyllä tästä ehjäännytään <3
Sinäpä sen sanot Revitty Sydän! :)
Pauli Hanhiniemikin.
//"ois kai siistii antaa periksi
toteais vain kylmästi -
ei tästä mitään tuu.
Lähtis kävelemään.
Painais oven kiinni perässään."//
Mutta. Enpä toistanut minäkään menneitä lähtöjä.
Tässä ollaan.
Päivä kerrallaan.
Meni sitten syteen tai saveen. :)
Vaatii rohkeutta jäädä.
Ja raakaa voimaa.
Mutta vaatii voimaa myös lähteä,
rohkeutta vähemmästi.
Tänään olen onnellinen sitkeydestäni jäädä.
Siitä että uskallan antaa hölmötyhmälle rakkaalle toisen tilaisuuden olla Rakas.
Tänään olen ylpeä rohkeudestani
antaa hölmötyhmälle kaiken jälkeen
kaikesta huolimatta
vapaat ovet mennä.
Ei ole minusta portinvartijaksi.
Uskon jotta asiat menee
siten kun on tarkoitus
niiden mennä. :)
Lähetä kommentti