Lähipäivät kaksi olen ollut siskolassa kera iippojen ja Hilman. Jälkimmäinen on aivan eri koira kuin kotona ollen! Ihmetystä herättää eniten läheinen koirapuisto. =D Karvatyyppi tönöttää siellä korvat häh?!-asennossa, eikä vahingossakan tee mitään tarpehita. =) Ekalla kerralla läsnä sattui olemaan yksi chihuwauwa-herra ja nuoripoju-landseri. Hilma väisteli pienempää, mutta isompi oli kovin mieleinen... (koiratytön lokiikkaa ;) Kaiken kaikkiaan päätin etsistää uuden kotiseudun vastaavan mestan, jotta tottuminen tapahtuisi. Ajetan sisään koirapudet. :)
Eilinen oli RANKKA! Ajelin sisko ja kummitypy kyydissä Härkätielle. Se kaikki mitä puolitoista tuntinen piti sisällään - oksetti. =( En ymmärrä miesihmistä, joka hohkaa kylmyyttä. Empaattisuus täytyisi asentaa jokaiseen viimeistään synnytyskanavassa matkalla hengitysilmaan. Hitto!! Hiton hemmetin hitto!! =((
Kahden päivän saldona päämuistitikkuun jäi vahvoina omituisuudet. Keltainen juustonaksu pyörätiellä (joku poljettava matalamallin sukkula, jossa kaiketi oli ohjaajapolkija sisuksissa... =)). Rankkasade keskellä Härkätietä! UPEAA!!! Auton ikkunoita hakkasi vesimäiskeet kuin pienet nyrkit. Oij! :) Kummitypy veti nukku-unta sitä sikeämmin, mitä kovempin vesi läiski autoa. Minä viihdyin! Teki mieli säntäillä autosta ulos seisoksimaan vauhdilla syntyviin lammikoihin. Keskellä vierasta kaupunkia. MäkRuokapaikan autokaistan mikrovooniääni! =D Nuorikloppi joka hölisi miltei mitä sylki kieleen kuljetti - hauskoja! =D Iipot ihmetteli. Mua nauratti. Kaksi nälkäistä poikapikkua sai pitkästä aikaa hampurialaista. :)
Tänään lapset ruokkii Iiikkea. Pääsen helpolla, saan turkoosia maustetta kotiastioihin ja ilmastoitu paikka kelpaa.
Mutta migreenisärki on silti yhtä tylsä ja tyly seuralainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti