Ei tee mieli mennä tuonne. Katselemaan miltä näyttää värjäytyneet varvut. Muistuttavat syksystä. Eikä varvuissa ole mitään huonoa. Eikä muistuta linnuista eikä mistään, mutta silti vain mieleen hakkasi ajatus linnunpoikasista. Siitä että ne on ensin kaljuja ja sitten karvaisia. Ja kuitenkin kyykin taas takapihametässä mustikkakipon kanssa ja hyräilin yhtä vaan. Eikä missään ollut tolkkua ja mustikanlehdet näytti syksylle, joka on ihan tuossa. Ei edes kovin kaukana kulman takana. Mua pe-lot-taa miten kaikki menee. Syksyssä.
Huominen vie auton nenää kohti iippoja omia. Ikävä kumpuaa tuolta hiton syvältä ja tekee rynnien tietä kohti ajatuksia. Ja kun suljen silmät ja hengitän, ei edes ole mitään muuta. Vain ne. Minun. Omat. Eikä mitään yhtään muuta.
Mustkikanvarput ja kanervat.
Kohta on koulureput, kynät ja penaalit kaikissa kaupoissa. Ja vaikka nielisin kaiken rauhan minkä uskallan, niin pelottaa.
6 kommenttia:
Ystävä rakas, hengitä syvään. SY-ousseVÄÄn. Ja tunne tämä hetki. Ja elä siinä. Kaikki muu tulee aikanaan. <3
Täällä sateista ja tuoksuu ihan syksylle. Milloinhan täällä on kesä?
=D Voi murunen
muistaakseni
siellä kesä on parhaillaan
menossa. =)
Tänään hengittelen.
Tänäänkin.
Ja ihan piankohta
auton ratissa.
Ja ihan piankohta
on ihanat
kainalossa! <3
Mua pelottaa kanssa.
Eikö riittäisi,
jotta yksi kerrallan
ainoastaan
pitäis pelkoa luonaan.
Päivän vaikka.
Vuoronperään.
Jaettuna
siitä ei takuulla
riittäisi kuin silloin tällöin
riesaksi saakka.
Pienempi pelko, parempi mieli. Otan tänne osan, ja laitan kaappiin ja oven huolellisesti kiinni. Olkoot siellä.
=)
Kiits!! =))
Lähetä kommentti