Joistain elämän kohdista on helpompaa kulkea, kun säilyttää tasapainon. Olen aina ollut taitava tasapainoltani. Opin jo pikkuna, että täytyy ottaa tasapainopiste, josta ei käännä katsetta pois. Kun katsoo hievahtamatta yhteen pisteeseen, voi seisoa vaikka toisen jalan varpaillaan. Kauan. Kunnes varpaat puutuvat. Se ei tunnu kivalta. Tasapainopiste ei saa olla kovin kaukana. Eikä liikkuva.
Jossain opin että lenkillä ei kannata ajatella koko loppu matkaa. Eikä ylämäessä koko mäen pituutta. Että vain muutama metri eteenpäin. Kokeilen kaikkea, mutta koetan muistaa neuvot. Tasapainopiste on oltava, eikä kannata katsoa kovin kauas kerrallaan.
Ehdotin avunvaihtosopimusta kaveri-ihmiselle. Säännöt on hyvät ja vapaat. Päivät näyttää tuleeko sopimuksesta hyvää. Uskon että voi tulla. Voi myös unohtua koko sopimus. Sellaista tämä on. Lupauksia. Unelmia. Toiveita. Säilytettyjä laatikoissa ja varastoissa. Ylöskirjattuja että muistaisi.
Monta pientä unelmaa odottelee. Mutta ensin katson elokuvan monennen kerran! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti