Ajatuksissa on paljon. Tunteita. Asioita.
Kun pysähdyn tekemättömäksi, olen täynnä ja tyhjä.
Ei ole täysiä lauseita. Ei kysymyksiä, joihin jaksaisin kuulla vastauksia. Tai edes tahtoisinko. Valtavan arvoton olo, käytetty. Huijattu. Typerä. Kipeä. Surullinen. En edes muista kuinka monesti olen tuntenut näitä samoja.
Nytkö olen lopettanut uskomasta. Kun en usko enää.
Ajatuksissa on vain painavaa tyhjyyttä. Olemattomuutta.
Ja kuinka niin yhtäkkiä voi edes olla toisin. Että ei tarvita kuin hetki ja luvatuilla sanotuilla suunnitelluilla ei enää ole mitään väliä. Kuin olisi jättänyt sanomatta. Tekemättä koko tätä kaikkea.
Olin täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti