Opin tänään jotain ihan uutta. Nuorempi lapsrakas opasti ja asensikin! On hieman myönnettävä, että koin itseni melko keski-ikäiseksi ollessani opastettavana viidesluokkalaisella. Jo toinen kerta kuukauden sisään, kun hieraisen muistamistani, että mitä ihmettä tapahtuu. Ensi kesän juhlat ovat edessä. Ihan oikeastaan jo melkein ensi viikolla. Kovin pian tapahtuu paljoja. Kovin paljon on tapahtunut.
Olin parhaissa pikkujouluissa koskaan! Neljä tyttöstä pikkujouluilivat ja pääsin kuokkimaan ilman toivetta edes. Neljän tyttökoululaisen oleminen on niin kovin hassun erilaista kuin neljän vastaavan poikasen. Minkäköhän oloinen äiti olisinkaan tyttösille. Täysin hepreaa kun ovat minulle heidän tekemiset.
Olen antanut migreenille vain vähän aikaa. Olen nähnyt vain muutaman unen avioeroon lähteneestä. Unitajunta koettaa auttaa, että muuttuisi nopeammin sattumattomaksi. Uskallan luottaa, että kivuton aika tulee joskus. Kun sen aika on. Kun on ensin tehnyt tarpeeksi kipeää irrottaa ote.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti