elämistä unelmaa.

Huomaan ehtimättömyyteni. Vain todella tärkein on tehtynä. Oleminen eniten. Toissapäivänä juteltiin luurissa siskosen kanssa, kuinka kovin ollaan kasvettu ja kasvatettu toisiamme. Tartutettu tapoja ja tekoja. Puolustusmekanismin minä häneen. Keskeneräisyyden sietämisen hän minuun. Ei uskoisi samoiksi, jos katsoisi vaikka seitsemän vuoden takaa. Ja tämän keskellä olen aivan hurjan ylpeä meistä molemmista! :)

Siskoihminen ei anna enää kävellä ylitseen. Se pitää rajoistaan huolen. Napakasti kipakasti osaa tehdä omat aitansa ja vartioida, jottei sieltä kukaan tyrki roskia naapurintontille. Sille ei enää auota päätä ja häntää. Ei syljetä päin mitä sattuu milloin sattuu. Mä olen niin ylpeä siitä.
Toissapäivänä kannoin aloittamaisillani puhtaat pyykit kahdesta kasasta yhdeksi. Pyykkikori peittyi miltei korkuiseni kasan alle. Varovasti nostelin viimeisetkin siten, jottei kuitenkaan sukkakaan osunut maata. Noin tunti siitä ja vaimea tömähdys seurasi komeaa pyykkivuoren kaatumista vasempaan. En koskaan silloin olisi pystynyt jatkamaan olympialaisten rauhaisaa katsomista. Kutoen villapaitaa. Todeteen jotta kaatui sitten. Olen niiiin ylpeä minusta! :))

Molemmat ollaan selätetty lapsuuden selviytymiskeinomme! Minä perfektionismin, sisko miellyttämisen pakon. hymyilyttää :)

Hermannin kanssa on ollut hyvä. Unissa kuitenkin joku peikko kohtaa minua, enkä saanut hetkeen kiinni siitä, jotta mikä ja miksi. Eilen keskellä kaikkea pölistiin tulevia. Tajusin viimein, että ainoa "kysymysmerkki" tulevaisuuden suhteen on mielessäni kotikaipuuni. Entäs sitten, jos en pystykään jäämään tänne uuteen kotipaikkaan? Entäs jos en kotiudukaan lopulta? Jos en lakkaa kaipaamasta ystäviäni ja elämääni etelässä? Ja tiesin ennen ääneen sanomista, jottei Hermanni lähtisi mukaani. Sen kaikki on täällä. Perhe. Ystävät. Elämä. Se kaipaa muualla ollessaan tänne.
Ja mä tiedän miltä se tuntuu. huokaus :(

Mattopesulasta hain maton, joka oli unohtunut. Pesulan seinällä on aukioloajat, joita ei ole muualla näkynyt! :) Joka ikinen kerta hymyilyttää heidän työaikansa. :)) Ja kutomisen lisäksi katselin itseltäni salaa myytäviä ja ylläpitoon annettavia hepoja. Että olisikohan jossain juuri minun vuonikseni. Taikka tinkeri.  




"Toiveet toteutukoon!
Sillä niin olet sinä rakastettu,
että olet kaiken onnen omaksesi saava.
Toiveet toimivat karttana henkioppaille.
Toivo siis sisareni!
Toivo, näe mielessäsi toiveesi toteutuneen ja kiitä.
Sitten vain iloista odotusta!"


(Voimakirja, Niina-Matilda Kuusisto)