tässä ja tuolla muualla

Meillä on kylässä keuhkokuume. Oikeastaan vain isopikulla, mutta muut ollaan jonotusnumerolapulla kaksi. Eli odotellaan ja katellaan, jotta kuinka käy. Käsidesipruutta on käytössä. Mustaherukan makuista lämmitetään kiehuvaksi ja juodaan. Kovin syksyistä.

Pääosin kaikki ollaan oltu kotona paljosti. Ainoastaan pienipikku on kyläluuta kuten aina. Joinain hetkinä olen tillotellut eri ikkunoista metsälle. Toisina hoksannut hyviä paikkoja tauluille, joita edelleen on laittamatta paljon. Kuville. Muistoille. Tärkeille sanomille. Niitä vaan ei passaa lätkiä minne vain. On odotettava tunnetta, että missä on kunkin kohta. :) Semmoista silmien totuttamista. Talon kuuntelemista. Kodiksi asettumista. Mun mielestä omaan tarkan silmän sijoittelussa. Hermanni taasen kaivaa mittanauhan luottomieheksi. Hyvää jälkeä on saatu. Yhdessä. :) Käden jälkeä olen nyhrännyt myös langoista. Pienelle kummiprinsessalle läksi eilen postipisteestä tumput sukkiin, jotka vein viimeksi. Yhdet pitkät raitasukat on valmistumassa tuossa ja eilen aloitin kaksi juttua lisää. Pipon Hermannille ja tuupihuivin mullen. Seuraavaksi lapasia laatikot täyteen. Pikuille ainakin. Jos minuun ovat tulleet, niin keväällä on enää parittomia iso nippu. ;P

Yksi reissu tehtiin porukassa pk-seutuun. Entiseen kotiin. Tai toiseen tavallaan. Matka ei ollut niin pitkä, kun sen jakoi kahteen ratinkääntäjään. Perillä pikut iskälöityivät. Me Kalastajatorppauduttiin. Viikonlopulla lauantai oli parasta elämää. Pehmeää. Hyvää onnea. Aamupala Väinössä. Sydän. Sen jälkeen ostokseltiin Kampissa ja Stockalla kaikessa rauhassa. Kaikki mitä piti löytyi. :) Iltapäivällä ajeltiin Herttokylään. Näytin kaikki paikat, joissa alakoululaisena ponnaritukkana kipusin kallioita ja koloja. Talloin lehtikasoja ja keräsin elämänvoimaa kaikesta ympärillä. Jaoin suuren osan lapsuutta muistoina Hermannille. Tuntui hyvältä näyttää se kaikki. Tärkeältä! Sydän. Illalla käytiin syömässä sen kadun varrella, jonne alun perin muutettiin keskellä Helsinkiä, kun olin kuusi vuotias. Äidin kanssa kesälomalle. Ja sillä tiellä on maailman kaunein äiti vieläkin. Kesälomallaan. ;) Sydän. Kerroin syödessä miten leikin ikkunan tuuletusnamiskalla (päätin ketkä pääsivät porttikongista sisään, ketkä ei =)), kerroin heiluvasta hampaasta, appelsiinistä ja puistolupauksesta. Iltamyöhällä mentiin katsomaan Pussikaljaelokuva Tennariin. 
Sunnuntaina kotimatkalla Hermanni totesi mun kulkevan ikävästä ikävään. Kotoa kotiin. Oli ikävä lähteä etelästä, mutta jo matkalla se vaihtui koti-ikäväksi. Teki mieli pyytää ajempaan lujempaa. Että oltaisi aiemmin. :) Myöhäsellä sunnuntaina seisottiin kotipihassa ja kateltiin valmiita ulkorappusia valaistuksessa. Tähtiä oli paljosti. Kaikki näkyi, kun katuvalot loppuu tuonne suoran päähän. Koti. Huokaus. :) Sydän. 

Iltaisin on ollut rauha. Hilja. Sellainen tyyneys, notten tiennyt olevan olemassa. Eikä se tule mistään. Se ainoastaan - on. Pienet hetket on tärkeimpiä. Minuutit. Yksi kerrallaan taipuilee pehmeinä ihoa myöten. Hermannin lause kiteyttää, vaikkei liity asiaan edes. "Tästä mä tykkään tänne mä jään." =)

Sydän.

Olen meillä ainoa, joka katsoo edelleen muumeja... :))

Olen iippojen kera koukussa Karviseen. Kissan inhimillisyys on tikahduttavaa! =)

Tänään Helsinki olet silmmissäni kaunis kaupunki... sydän. :)

Huokaus. Sydän. Huokaus! 

Viihdytin itseäni Hermannin temppuillessa varmarihoususovituksessa. =P

Huokaus.