piilokamerapatentti ja kaurapuuroarkea

Meidän veeseen valot toimii liiketunnistimella siten, jotta huussissa palaa aina valot valmiiksi, kun ihmistyyppi lähestyy (tai kävelee tarpeeksi läheltä ohi... ;)). Se sama tunnistin myöskin pitää valot palamassa tyypin ollessa puuntakana tai sorkkimassa ripsivärillä silmiä ym. En muista kuinka paljon aikaa ne kerrallaan palavat, mutta miltei poikkeuksetta niihin joutuu "heilauttamaan" lisäaikaa - kädellä tai jollain vapaalla kehon osalla. Sinne tietysti saa myös kätkäimestä (pikkuiipon nimi valokytkimelle) peilivalot, mutta harvoin niitä käytän. Ajattelinkin asennuttaa Hermannilla veeseeseen piilokameran, joka taltioi eri ihmisten eri tavat pitää valoa kanssaan! =)) Uskoisin että saataisi halpaa huvia! Muista en tiedä, mutta itseminä olen keksinyt ottaa Hilman mukaan. Ranskanpötkö harvoin jaksaa olla kauaa paikoillaan, joten avot - valoa riittää, eikä mun tarvitse hötkähdellä valoa varten! =))

Hetken oli hirmupehmeähyvä. Päiviä jopa. Mikä lie, mutta yleensä se vielä on töksähtänyt jossain kulmassa. Kuten toissailtana taas. Plop ja viidestä neliöstä on tullut koetin, jonka tähden ei toteudu seinäteksti. Plop ja on tylsä mieli. Arjen asiat vie voiton. Talvitakkien osto. Koulukiusaaminen. Keuhkokuumeesta toipuminen. Joka päiväiset päänsäryt. Unohtunut villasukan kantapää. Laskut. Tolkuttoman pitkät kilometrit ystävien luo. Kaiken keskellä naurun saa pulpahtamaan Karvinen ja Esko. Joten en unohda unohtua kömölleen lukemaan niitä. Parhaimmat pistän kuvaviesteinä Ritvalle. Mulla on IKÄVÄ. 

Toissayönä näin unta veljestäni. Ja Isosta. Huokaus. Ensi viikon kaikki vaihtui toisiksi. Pienipikku kertoi, notta K8:ssa on uudet penkit. =P

Rupean kotifakiifiksi. Jos aukeisi olo.

Kaupasta löytyi muistilaput, joista tuli minä mieleen! =D

Aamulla eilen askartelin veeseepaperista kirjaimia... :)