Syy miksi on entistä vaikeampaa saada sanoja irti itsestä. Liekö edes on yhtä, mutta monia ehdokkeja tulee silti mieleeni. Olen löytänyt hiljaisuuden ja kuuntelun. Enkä tiedä onko entinen minä enemmän vai vähemmän oikea, vai nykyoloko on minä. Jos seura on tuttua, olen tyytyväisenä hiljaa. Jos kohdattavana on joku, jonka kanssa on puhuttava, stressaannun helpolla. Olen metsäsieppo, erakko, kotipysyjä, terassin rappusilla istuja. Ja olen onnellinen onnekkuudestani. Jokaisessa hetkessä näen hyvää ja kauneutta.
Maalaaminen on vienyt mennessään! En mitenkään olisi uskonut, että vuosi sitten alkoi näin totaalisti imaiseva aika. Vanha piironkipöytä on kantanut kannellaan kuivuvia raajoja ja päitä jo usean kymmenen verran. Siskoni mielestä olen nukketaiteilija kansallismaisemassa... :)
Tänään nielaisen suuren säkillisen ylpeyttä. Takakireys on tuntuva. Juon aamukahvin loppuun ja alan koota ratsastustamineita eteisen kaapista. huokaus syvältä syvään
4 kommenttia:
Kuuntelu on hyvä ominaisuus. Ja onnellisuus on ihana olotila. Kun näet kauneutta, olet sitä. Jos se mitä nyt on, on hyvää, niin jatkukoon se =)
Olisi kiva nähdä mitä maalaaminen ja kuivuneet raajat oikein ovat.
Nukketaiteilija kuullostaa ihanalta!
:)
No minäkin toivon jatkuvan, vaikken sammaloitua paikoilleni aiokaan. :)
Nukketaiteilija kuulostaa minun korviini Miina Äkkijyrkkä heleämmällä äänellä, joten hiukan vierastelen titteliä. Mutta jos hilpeä kylähullu on vielä vapaana, niin olen se! :D
Kurkata voit halutessa tuonne -> http://rebornminttumerite.blogspot.fi Siellä maalailuitani hieman valotan. :)
Vau, kävin katsomassa sinun upeita luomuksiasi. Olet kyllä todella taitava =)
Tuot varmasti todella paljon iloa niille, keille nämä pikkuiset lähtevät luotasi.
Voi kiitos Birgitta! =)
Olen saanut aivan sydämen rullaavaa palautetta ja toivon, että kehityn tämän maalailun kanssa vielä eteenpäin ja vaikka minne. Vei koko käden... ;)
Lähetä kommentti