Kohtalonlaps :)

Elsa Kohtalonlaps =))

Eilen vihdoin perhe kasvoi toisella ranskalaisella! =)))

Mä olen aivan melko yhtä väsynyt kuin lapsen kotiutumisen jälkeen. Selvästi olen stressaaja. Yritän pitää kaiken hyvin - putsaan pissat, huomioin lapset, olen koirien lähellä tasapuolisesti, vahdin ettei Hilma riehuessa rullaa pienintä alleen, vaihdan juomavedet, putsaan pissat, kiellän sähköjohdon pureskelusta, etsin pallot ja lelut ja luut esille hujan hajan, otan pennun pois ompelukoneen jalan päältä, päästän Hilman ulos, käyn hakemassa klapeja vajasta, mennään molempien kanssa ulos pistäytymään, putsaan pissat, huomoin lapset, turvotan papelot, vahdin ruokailun sujumisen, keitän kahvin, olen huolissani. Stressaan vaikkei tarvis. Lopulta valvotun yön jälkeen olen kuin - vasta lapsen kotiin kantanut äiti. Puuh!

Elsa ei ollut kenenkään muun näköinen. Aivan itsensä vain. Ei Martan, mikä siitä alunperin piti tulla. Eikä muiden vaihtoehtojen. Se on Elsa Kohtalonlaps. Sen ääni kuulostaa joltain saranan ja kumipallon väliltä. Se on aivan tättärä. Iloisen itsepäinen ja omatahtoinen. Ei usko mitään ensimmäisellä kymmenellä kerralla. (käytän väsytystaktiikkaa... ;)

Uunissa ja takassa on tulet. Sikke äS. tekee telkussa jotain mantelikakkua. Iipot ovat koulussa vielä ja Hermanni töissään. Mä katon kahta nukkuvaa ranskalaista ja mua hymyilyttää. Ja ihan vähän huolestuttaa ja. ;)