Suodatin asustaa sormissa. Ajatuksissa on asioita, joista en kuitenkaan tahdo puhua. En nyt. Ehkä en milloinkaan. Jostain syystä ennen tähänkin oli helpompi kaikkea. Nyt en tiedä. Mietin omia motiiveja lukea lukemiani blogeja. Ylipäätään lukea. Mietin mitä on motiivit toiselle lukea tätä.
Harkitsin pimentämistä tuntemattomilta, mutten. Olis kovin hauskaa tietää...
Joulu oli lämmin ja rauhallinen. Ihanan rentoa ja iloista surinaa. Hurjaa jännitystä lapsissa lahjoista kuusen alla. Tauotonta vahtimista Elsan osalta. Milloin maistui sähköjohdot, milloin Reinon kulma, milloin maton reuna. Pennussa on virtaa. Muakin jännitti joulu! Eniten ainoastaan lasten puolesta. Että niillä olisi hyvä. Että olisivat tyytyväisiä rakkaat. Jouluyöhön hirsitupa hiljeni myöhään. Jokainen meistä oli oikein tyytyväinen jouluun. :)
Mieli haikuu muutosjuttuja. Ei ole kiirehoppu millään, mutta matkalla oleminen tuntuu. Vaikka istuisin sohvannurkassa kutimen kera, tiedän olevani liikkeellä. Jonnekin. Eteenpäin eniten. Muutoksia kaiken paikallaan hengittämisen jälkeen. Nyt olen voimassa. Tiellä ja menossa.
Matkakin on taas suunnittelussa. Tällä kertaa viikoksi enemmän, näkemään enemmän. Reppuselkäläisenä. Sitä ennen alkaa koettelemus, jonka paikan lunastin MukavanRouvan innostamana eilen. Huj! Enkä aio pelätä epäonnistumista. Enkä aio epäonnistua edes. :)
Kohta lupaan Uuden Vuoden!
 |
| Pienipikku askarteli koulussa meille Kontio Kotitontun. :) |
4 kommenttia:
''Mieli haikuu muutosjuttuja. Ei ole kiirehoppu millään, mutta matkalla oleminen tuntuu. Vaikka istuisin sohvannurkassa kutimen kera, tiedän olevani liikkeellä. Jonnekin. Eteenpäin eniten. Muutoksia kaiken paikallaan hengittämisen jälkeen. Nyt olen voimassa. Tiellä ja menossa''
Ilahduin tästä- ihan valtavasti. Oma mieli on jotenkin inansa samankaltainen.
Lukemistaan blogeistaan löytää aina jotain itseään- kuvittelen. Jotain mitä haluaisi olla, mitä haluaisi sanoa, mitä haluaisi tehdä,mille haluaisi kodin näyttävän. Mitä ajattelee- näkee,kun katsoo. Tuntee.
Niissä on vain jotain heijastetta.
Näin mie ajattelen.
JOku hengenheimolaisuus kuitenkin. JOpa silkka kateus voi olla lukemisen motiivi. Silloinkin motiivi on aika hyvä- sillä ainakin itseä oikeanlainen kateus jopa ajaa eteenpäin, ja saa tavoittelemaan asioita,mitä jolla kulla toisella on. Tekemään asioita. Onnistumaan.
Koska joku toinen pystyy, niin minäkin.
Tuo teidän pentu on kerta kaikkisen ihana.
Niin juu - totta! :)
Itse ihmettelen toisinaan tuntemuksiani joistain blogilukemistani. Junttiutan itseni, kun en julkaise "päivän asua" tms. Ja kun katson lukemisen jälkeen itseäni peilistä, tulee - noh. Miettimys erilaisuudesta yökkäripöksyissä ja nutturasutturassa...
Ihania kuvia kodeista olen löytänyt! Upeita neuleita, joista joitakin olen itse sitten kutonut hieman muokaten. Kertomuksia matkoista, joille ehkä itsekin olen ajatellut lähteväni. Ajatuksia yksinäisyydestä. Vanhemmuudesta. Muutoksesta. Elämästä jonkun toisen kengissä. Mielenkiintoisia kurkistuksia aikaan jossain toisessa päässä. Samankaltaisuuksia joskus kyllä. Iloa, kokemuksia. :)
Kateus on silti yksi pelottavimmista minulle. Jos kateus herää, käännän katseen pois. Kun en kateudelle tahtoisi antaa hiuksenkaan vertaa tilaa ajatuksissani. Kateus vie aivan liikaa voimia. Ja viha. (ja rakkaus joskus eniten... ;)
Tuo meidän pentu on aika vilkas tapaus! =) Rakastettava kylläkin.
Minä ajattelen katudesta siis toisin. Puhun positiivisesta kateudesta,sillä tuosta negatiivisesta olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi.
Minä en kadehdi toisen omaa, vaan kadehdin tarmoa, millä hän on sen oman hankkinut. Ymm'rr't eron ja sen pointin jota haen_
Se her'tt'' minussa muutoksen ja sen, ett' se kannustaa/potkii minua/
Olen samaa mielt' negatiivisuudesta. En halua sis'llytt'' ihmisi'k''n el'm''ni, jotka viev't minusta negatiivisuudellaan energiaa. Minulla ei ole paukkuja siihen. En halua lamaantua,enk' ajatua samalle tasolle heid'n kanssaan.
T'm'n huomaa aika 'kki',kun katselee omaa ystv'piiri'. Yht''n ruikuttajaa siihen ei kuulu.
Ihmisi',jotka toisista ajattelevat pahaa, tai puukottavat selk''n.
Pahoitteluni muuten, aakkoseni sekosivat.. Hullua!
Kateus onkin monihaaraista. Vähintään. Tunnistan mielestäni sen positiivisen, potkua antavankin, mutta minussa se on saanut nimityksen; Ihailu. :)
Ihailen monien kykyjä. Oli ne sitten arkeen tai mihin vain pullahtaneet. Siskoani ihailen erityisesti. Ja kateudeksikin olen sen nimittänyt siinä yhteydessä. Mutta se on juuri sitä kateutta, etten tahdo häneltä pois mitään - tahdon ainoastaan itse samaan suuntaan. Edes piirun. :)
Tuo negatiivinen kateus sitten. Noh, niputetaan vaikka öö-mappiin. Sillä ei muuta teekään.
Isoja tunteita. Kateus, Ihailu, Toisen puolesta onniolo.
Viimeistään vanhana, jos oppisin sydämestäni olemaan ainoastaan onnellinen joka ikisen toisen puolesta. Etten harmistuisi hetkeksikään siitä, vaikka naapurikylässä uitaisiin kultalusikoissa. Tyytyväisenä vain kippaisin villasukkavarpailla vauhtia keinutuoliini ja hymyilisin ohikulkijoille... =)
Ei haittaa aakkosten sekoilu. :)
Lähetä kommentti