En ole ammattilainen sanomaan, jotta onko sairaus pahentunut vai missä kartta. Pimeyskö vai kylmyys on nakuttanut itselleen kolon minuun, kun mieli on maatiainen. Kartan ihmisiä, puheluita, kontakteja. Lapset ja eläimet päästän läpi muuriaidasta, mutta jos voin, valitsen pitää aikuiset ihmiset ulkopuolella. Kun en jaksa puhella. En jaksa vastailla. Oleilla niinkuin aikuiset tekee. Naapurin
Poni saa omppujen ja porkkanapalojen kanssa lähellä olevan hiljaisen minän. Olin selässäkin, mutten meinaisi jaksaa sitäkään nyt. Hilman kanssa parasta on päiväunet karvaviltin alla. Pihan tirppoja olen tuijottanut tunteja poski käteen nojaten. Lasten kanssa eniten vain olemista. Niiden kuuntelemista, hymyilemistä ja lähellä pitämistä. Rakastamisen sanomista. En muuhun nyt pysty.
Tekemiset jää taas kesken. Palapeli. Villapuku. Raitasukat talitintistä ja seitsemästä veljeksestä. Sämpylöiden leipominen. Tiikerikakku. Rukkasien korvamerkintä. Kirjastolle meno. Kauppalappu. Päänsärky. Ajatus.
 |
| NorjanPoni on vierihoitajatyyppi. |
Tympeä ajatus, että takapakilla olisi vointi. Tartun oljekorsiin pimeyden vaikutuksesta kaikkiin
(muihinkin kuin minuun ainoana) ja kaamosmasennuksesta ja muusta kaikesta. Mistä vaan, jottei olisi sairautta peruuttamassa takaisin pahempaan. Kun en tahdo. En jaksa taas. Toivoisin olevani jo enemmän. Parempi. Pystyvämpi ja pätevämpi. Yhdellä sanalla kelpaamaton olo. Onnistumisen kokemukset kotona olevalla ei omaa vahvaa pohjaa. Ei ainakaan, jos omat kriteerit ovat perfektionistin luokkaa miltei. Epäonnistumisina koetaan helposti vain vaikka ajatuksen tasolle jääneen saunan pesun.
Hejaheja. Näitä riittää.
 |
| Pyysin Hermannilta kotimatkalla kukan ja sain. :) |
 |
| Vihreääteetä ulkohommissa. |
 |
| Katonrajassa keikkuen ränniputsi ennen jäätä. |
Yöllä hereillä kuuntelin isopikun yskimistä. Sohvalla katselin täysikuuta. Hassua kuinka paljon pelkkä kuu valaisee. Kaunista valoa. Ihmisistä on viimein erottunut jyvät. Oikeat. Se tuntuu hyvälle. Lämpimälle. Näitä en tahdo unohtaa tai kadottaa. Maailman pinnallisuus tuntuu jäävän kauas, kuin olisin hyvän matkan päässä turhasta. Lumipeitteeseen tuntuu kivalta painaa kämmenen kuva. Samalta kämmeneltä antaa taas Ponille omppua.
Olen riisumassa elämästäni kaiken turhan pois. Hälinän. Eiaidon. Eihyvän.
Jätän vain perusteet, joista saan annettua itsestäni lähimmille. Autettua vapaaehtoisena niissä hetkissä, joissa apuani tarvitaan.
Apuasia tuntuu omalta. Hirmu hyvältä. :)
 |
| Minit väsähteli riehumisen jälkeen pitkin poikin... |
 |
| Pötköjen isä on HuippuSisu maailman pitkäpinnaisin Ihana! |
 |
| Näitä nukahteli hurjan riehumisen jälkeen :) |
Kahden viikon päästä tulee meidän uusi ranskanpötkö kotiin.
hymy jää :)
 |
| Minihilma ;) |
 |
| Täysikuu kotimatkalla katsoi takaisin puiden lomista. |
7 kommenttia:
''Olen riisumassa elämästäni kaiken turhan pois. Hälinän. Ei aidon. Ei hyvän.
Jätän vain perusteet, joista saan annettua itsestäni lähimmille. Autettua vapaaehtoisena niissä hetkissä, joissa apuani tarvitaan. ''
Kunhan suurisydämisenä muistaa auttaa kuitenkin omien voimavarojensa mukaan vain,eikä eneempää.
Minä olen tehnyt saman,kuin mitä tuossa ensimmäisessä lauseessa totesit. Jätin aikoinaan kaiken muun elämäni ulkopuolelle, paitsi lapset,kodin ja työn.
Sanouduin myös irti omasta hlökohtaisesta sosiaalisesta elämästä- kaikesta.
Paukut eivät riittäneet,kuin vaan tsemppaamaan Juniorin kasvun ja kuntoutuksen kanssa.
Ei muuta.
Raskasta oli sittenkin, silloinkin. Hyvin.
Minulla tuota kesti vuosikaudet- jopa liian pitkään.
Nyt kun kotitilanne on erilainen, niin nyt etsin itseäni ja sitä, minne olen vuosien mittaan kadonnut. Missä olin ja minne menin.
Silti- päätös oli viisas, ja mahdollisti paremmin ehyeksi tulemisen.
Ja nuo pötköt on ihastuttavia. <3
Muistathan,että noiden kuvia jaksaa katsella paljon, ja usein :-)
terkuin pötköfani
Hei! Luin koko blogisi läpi, kosketti. <3
Vintti
Opettelen muistamista.
Ja jos unohdan,
kaivan taskusta muistilapun,
että opin!
Voimat olleet liian monta vuotta
liian vähissä. Liian monta hetkeä lähimpänä läsnä uupumus.
Mutta kun piiruakaan enemmän jaksan,
tahdon auttaa toisiakin
pääsemään jaloilleen.
Täällä jännitetään
uuden ranskanpötkön kotiutumista
kahden viikon kuluttua. :)) Muistan lisätä kuvia, joita takuulla kameran täydeltä tulee nipsittyä. :)
Voimia Vintti!
Ja kiitos kun kävit tässä. :)
Liiolii
Kiitos myös Sinulle
käynnistäsi
ja viestistä "vieraskirjassa".
Vastavierailen ihan pian.
:)
Voi sua ystävä armas mitä posti toi...!
Sää olet uskomattoman ihana ihana ihana armas frendi! ♥♥♥♥♥
*voimahaliruttaa* ♥
=)
Mun iloni oli ainoastaan! :)
<3 isolämpöhalitakaisin <3
Postiljoonin mukana lähti paluupostina siullekin jotakin vaaleanpunaista... =)
Ja sää innoitit mut kirjoittamaan melkeen runonkin. =) <3
Tai siis eihän ne ole runoja kun ne on kuulemma tekopirteitä suklaatarinoita. =))))
Voi sinä!
Auttamisessa on juuri se
juju, jottei se tarkoita,
että siitä pitäisi auttaa takaisin.
Hassu enkeli <3
Jätetäänhän omaan
arvoonsa
tuommoiset
Joohan Unanen?
Mistä sinun runosen löytää? :)
Lähetä kommentti