Piikittelyä ja lennonjohtotorni-toimintaa.

Puikkojen huitominen lankojen kera on pannassa. Pannassa myös ompelukone. Ja oikeastaan kaikki missä tulee nökötettyä paikoillaan. Olen siis miltei tauoton taukojumppahuiti. Nyt hetkiä jo ilman pääsärkiä! \o/ Olo on kuin lotossa hyvin veikanneella. Kotiväelle kerroin aloittaneeni siis uuden harrastuksen, kun luominen on kiellettynä. Olen lintubongari! =) Aivan ihanaa seurata vilskettä ruokintapaikalla keittiönikkunan alla. Toiminta muistuttaa suuressa määrin lentokenttää. Kuin lennonjohtotornista seuraan, jotta milloinkohan ees taas liitävät posauttavat nokkakolarin huolimattomuuttaan ja vauhdikkuuttaan.

Viime viikolla kävin kahdesti piikillä. Kaksi eri akupunkteerausta antavaa paikkaa. Kaksi melko erilaista kokemusta. Ensimmäisessä isännällä oli varmat otteet ja rauhallinen olemus. Neulat eivät tuntuneet ilkeiltä ja olo oli parempi jälkikäteen. Jälkimmäinen kokemus oli Koettelemus. Piikittäjä vastaili puhelimeen useita kertoja, höpötti koko aku-ajan ajan. Jalkopäädyn yksi pistos TUNTUI todella kipeästi vielä kotimatkallakin ja peukku-etusormi välin neulat oli selvästi eri kohdissa keskenään. Höh. Kaiken huipennus oli kuitenkin se, että kotona löytyi vasurisukasta kaksi aku-neulaa, jotka - en tiedä miten - oli kaiketi unohtunut piikittäjältä joko jalkaani tai sitten jotain muuta. aika kumma löytö silti... 

Toissapäivänä näin meän uuden perheenjäsenen ensimmäistä kertaa. Neljätuntinen vierähti helposti Kasvattajalla! Emo on Herttainen kuten perheen kaksi muutakin ranskanpötköä. Pikuista en osannut yhtään sanoa, että mikä olisi Martta. Joku kuitenkin, makkarajalka ihanapötkö. :)) Jännittää jo pikun kotiutuminen! Että miten kaikki menee, miten Hilma ottaa uuden pikun. Ja miten talvivauvaa ulkoilutetaan, jotta pikkupötkö pysyy lämpimänä. hymyhuokaus :)

Tänään työpäivä. Tekemistä kädet ja kainalot täynnä! Enemmänkin lie.