Heräsin ennen kukkojen lauluja. Jostain syystä sunnuntaiaamuina olin ajatellut nukkua enemmän, mutta nukkumatti oli liene toista mieltä tänään. Vapaa aamu. Iso sänky omassa käytössä Hermannin työn tähden. Kaivoin lopulta läppiksen tähän kans ja lueskelin muutamia plokeja.
Yksi lennätti ajatusoven selälleen koko syksyn viiman päästä sisälle. r e a l l y b u f f
Olen kadottanut minut. Unohtanut ensin vahingossa siinä rytäkässä, kun tavattiin. Lopulta tehdäkseni toisen ja kaiken eteen niin pirusti, että kadottanut. Nina osuu monesti aiheisiin, jotka saa ajattelemaan minutkin. Tuskin ainoana. Mutta tämän kertainen tuli aikaan, jolloin on puristuttanut jo aikaa. Mä tiedän mistä on kysymys. Tiedän. Mutten tiedä mitä nyt. Pitäisi osata korjata tilanne.
Fix me.
Niih.
Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.
Gal. 6:2 (KR33/38)
|
1 kommentti:
Enemmän...
kupissa vaahtoa ja kuvissa värejä,
ei huono?!
Lähetä kommentti