maanantai 10. syyskuuta 2012

Isopikku täyttää ja matkapäiviä =)


Esikoinen syntyi illalla 12-vuotta aiemmin! =)) Mun ihana lapspieni on miltei 15 senttiä äitiä isompipitkä. :) Lämpörakkaushuokaus  Hurjan onnekas olen!

takapenkkiläinen ihana lapsrakas =)

Me oltiin viikonloppu Vantaalla. :)  tämä tyttö hymyilee vieläkin :))  Oli  i h a n a a  kaikki paitsi menetys. En tahdo sitä ajatella, koska päätös ei ollut oma. Jokaisesta hetkestä sain voimia vaan, vaikka lentsu hakkasin päänsisällä ja repi lihaksia joka puolelta. Ei haitannut mikään. :)

Oltiin iippojen kanssa Ritvalassa ensimmäinen yö. Lempeä lauantai piti auringolla hyvänään. Ihana pari tuntinen äidin helmoissa! Tuntui hyvälle nähdä äiti parempana. Vahvempana ilompana terveempänä. helpotus ja hymyilyä  Vaikka päättänyt olenkin, jotten huolehdi niin hyvältä tuntui äidin vointi nyt. Minusta ja takuulla myös äidistä itsestä. :)
Iippojen iskälöidyttyä vietettiin vastoin suunnitusta kaksinainen lauantai. Hiljaisuutta, olemista, ostoksia lapsille, kahvia yhdessä, lepoa sohvassa, maailman parasta pitsaa, maailman ihanaa seuraa, paljon puhetta, sopivasti hiljaisutta. Solmujen löysäämistä. Ahaa ajatusta. Sitoutumista. Irtipäästöä.

Aivan hurjan aito uni. Tapasin olin vietin aikaa. Siinä se oli viimein - Iso. Kaikki tavallinen tapaamisessa oli tavallisen luonnollisen normaalia. Ihan - totta. pysähdys hiljaus. 

Aamulla oli aivan pölkky olo.
Mietin kuinka paljon taaksepäin näkyy. Jätettyä. Suljettua ovea voi vain katsoa kauempaa. Eilinen on aina eilinen. Aina. Menneitä ei voi palauttaa. Mutta nyt elän siten, että saan takaisin palan mennyttä. En suostu irroittamaan! ;) Reipas minä. 

aletaan saapua kotikulmille. kuka sanoo, että voi olla vain Yhdet kotikulmat?! =) Mullon kahdet! :)


Jälleennäky pitkän halausroikkuilun jälkeen... =)

Mun ihmisiä ikiomia 



Äippälän tien postilaatikko :))

"ni mä vaan sitä, ett jos sä et itte jaksa tota leipäpalaa, ni sitä mä vaan...... "  ;D

Toinen jaksaa ostoksilla, toinen ei. ;P

kaksi lättyä aurajuustolla - oijjoij

kotimatkalla kotoa kotiin :) 

2 kommenttia:

terveisin m kirjoitti...

Kahdet kotikulmat, kyllä, kyllä. Juuri niin.
Sydämeen mahtuu kotikulmia, fyysisiä ja henkisiä, vaikka kuinka.

Minulle Suur-Helsinki ja Pärnu ovat kotini, maisema, hajut, tunnelmat aivan kaikki. Sydämessä syvällä!

äM. kirjoitti...

:) Upea oivallus!
Olen miltei murtunut
ikävästä menneinä kuukausina,
mutta tämän ajatuksen
kanssa myös pk-seutu
on koko ajan lähempänä
sydäntä!

Ihania syksyvärejä M! :)