Vaikeasti haastettava.

Pilviharso haastoi munt jo aika hetkeä sitten. Enkä minun luonto lennätä lonkalta syviä, vaikka muuten tuntuukin heittävän molemmilta lonkilta ja vielä olkien takaa. Kaiken miltei! ;) Mutta. Olen pohtinut ja käännellyt tätä mietettä äänellä ja ilman. Kuulijoilla ja ilman. Lopputulos on tämä. Tässä haasteen sisällys sekä sitoutumiseni siihen.

Kiitä haastajaasi.
Valitse yksi seuraamistasi blogeista ja linkitä se.
Perustele miksi valitsit hänet ja minkälaisen kuvan olet blogin kirjoittajasta saanut blogin kautta.
Kerro valitsemastasi blogista muutamalla sanalla ja haasta kolme muuta blogia tekemään sama. 

Ensinnäkin tehtävä oli V A I K E A. 
Olen lukenut niin monta vuotta blogeja. Joitain jopa miltei alusta saakka. Joitain alusta loppuun. Joitain selailemalla, pikavisiiteillä otsikon perusteella. Joidenkin luokse palaan - jopa lukemaan vanhoja uudestaan. Saamaan voimaa. Muistamaan tärkeimmän. Mutta. Eniten kaikista minuun on kolahtanut edesmennyt blogi Rullamitta. Sitä kirjoitti nimimerkki Sidus. Ikäiseni eronnut daami, joka juuri oli muuttanut elämänsä. Keskellä maaseutua - kunnan eläinlääkäriksi. huakaus. 
Siinä oli jotain niin hassun erilaista, hänen elämässään. Ja toisaalta jotain niin hassun samanlaista, hänen ajatuksissaan. Olemisessaan. 
Olisi hurjan ihanaa tietää kuinka elämä on häntä kohdellut sen jälkeen, kun rullamitta lakkasi. Silloin ainakin hänellä alkoi jotain hyvää ja kaunista elämässä. Toivon koko sydämestäni, että hyvä ja kaunis on ollut kestävää ja aitoa! :)  hymyhuokaus.


Haastaisin mukaan Pupucen Provensen auringon alta , Unasen <3 Unan maailmasta  ja Norpalle Sillä mennään mitä on blogiin. 

On ollut kauheasti kaikkea. Aikatauluja iippojen koulun viimeisten päivien tähden. Sitä sun tuota. Lisänä tasaisuus on syönyt nurmisiemenet ja sen kastelu on taivaanpilvien lisäksi meidän harteilla. Tietysti yritän myös olla ahkera. Ehtiä. Tehdä. Saada aikaiseksi etenemistä siinä minkä koen nyt tärkeäksi.
Ja kaiken keskellä tietysti tuulee kuin pieniä trombeja. Uskottomuudesta lapsen saaneen äiti on haastanut Hermannin isyysselvityksiin. Juu vaikka oli siten, ettei todella pitänyt mitään. Koska oli itse hän suunnitellut kaiken ja piti myös itse pitää huoli kaikesta. Ähh. 
Mutta trombina tuli isyydenselvityspyyntö.  enkä edes osaa sanoa kirjaimilla miltä tuntuu kaikki. 

Jotain olen tehnyt kuitenkin. Edes pieniä asioita. Ajatuksia. Eikä mitään valmista. Hurjan vauhdikkaasti tuntuu huristavan elämänkyyti, jossa olen. Itsepäisesti päätän kaikesta huolimatta, etten lakkaa tuntemasta!! En ihmettelemästä aukeavia mustikankukkia. Etsimästä pilvien seasta oman muotoistani. En varmasti lakkaa hengittämästä, vaikka lyötäisiin hakulla rintaan. En varmasti!

Lankoja olen ostanut. Tekee mieli matkata unelmaan. Tekee mieli kulkea Omaan Suuntaan. Ja kuinka himpuran hyvältä se kaikki tuntuu! Se koko kaikki, että ylipäätään LÖYSIN SUUNTANI. =D En ikinä koskaan olisi uskonut todeksi!! :)  hyvä huokaus, ennen kuin annan toisenkin silmän nukahtaa...