Pirtelöpönttönä pitkin pihaa!

ystäväsade

Lomalla on aikaa. Aikaa olla itikoiden pirtelöpönttönä. Aikaa ajatuksille lentää. Kirjaimille liukua näytölle - tai paperille. Luulen jotta minusta eniten sanoja liukuu sanomattomina ilmaan. Sanomattomina juu, muttei ilman pohtimista. Olen ajatellut paljon. Kuin istuisin rannassa viltillä ystävän kanssa. Itseni. Heittelisin ilmaan askarruttavia ja jäisin niitä hetkeksi katsomaan. Tarkastelemaan aivan neutraalisti minun kanssa. Vaihtamaan ajatuksia niistä. Mielipiteitä. Näkemyksiä. Ja jokainen hetki noin - näin - on todella tärkeä. Olen oppinut minusta paljon viimeisen vuoden aikana. Tai viimeisten. Ja aivan rauhassa kaikki tämä. Enkä usko, että koskaan tulee valmista minusta, mutta kaikki oma totuus tekee olemisesta rauhallisempaa. Katkoo vähäiseltäkin kiireeltä kintut. Olen varma suunnasta. Nyt ainakin. Ja kuka huomisesta tietää. Tai tietää tahtookaan... ;)

Täällä kaukana kahdesta turkasen tärkeästä Ystävästä olen ymmärtänyt kuinka paljosti ajassa he ovat olleet osa arkea! Kaipuu on aivan tukahduttava, kun huomaan viimein pionin nupun ilmestyneen ja tekisi mieli juosta Ritvan ovelle kiikuttamaan rouva katsomaan tuota Ihmettä!! =D Ja rouva vaan asuu edelleen liian kaukana siihen. Kipaisuun. Pensaan nypräämiseen. Pelkkään aamukaffeen rappusilla. Tai päiväuninukahtamiseen meidän sohvalla. huokaus  Kaipauksen kanssa on suru. Kuin paidasta paitaan vaihdettava rintamerkki. Ei se ole pois, vaikka mielen värit vaihtuisivat. Ilossakin on kaipaus kaverina. Hakaneulalla kiinnitettynä tuohon mistä sen muistaa vähintään joka toisena hetkenä. 

Tänä aamuna oli paikallinen rankkasadekuuro tässä tienoossa. Juoksin kesken aamukahvimukillisen pihalle tuonne. Ohut yöpaituli kastui likumäräksi ja hiukset. Sadevesi tuli kaatamalla! =)) Levitin kädet auki ja annoin sateen pestä kasvot ja koko daamin! voi rakkaus ja elämä! :)  Hetken päästä iipot huusivat terassin ovelta, notta "Tule äitihullu pois sieltä sateesta, kaikki näkee!" enkä tullut. Eikä täällä edes näe kuin ohikulkevat harvat autoilijat mäntyneulojen läpi, jos ehtivät. Ja hevostelijat, jotka kurvaavaat meidän tontin kulmalta maastoihinsa. :) Tulin vasta, kun sade heltisi. Piti mennä suihkun kautta kuin rapajalkakoiran huuhtelemaan kintut. hymyilytti ja nauratti. tuntui hyvältä. :) 

Tämän kylän törmätyt ovat kovin sisäänpäin eläviä. Kultuurishokkina sekin. 

Yritän olla sillain, jotten kaipaisi muuta. Että riittää näin.   

Elämä - on valintoja.