Näin upeimman tähdenlennon! Aivan hurjan kauniin. Meinasin pudota partsin penkiltä. Häkeltyneenä yritin hepuloida Hermannin tajuamaan nähdä myös. Se pölhö jumahti vihaisiin lintuihin ihan juuri ennen. Mutta mä näin. :) Yritin saada toiveen kuulostamaan normaalilta lauseelta, vaikka koko kaikki unelmat sinkosivat pään seinien ja sydämen väliä. Toivottavasti tähti näki minut tai kuuli toiveeni. Toivottavasti.
Huomenna alkaa kotimatka. Hirmu ikävä lapsia ja Hilmaa. Hirmu ikävä jo nyt tänne takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti