Monta päivää kulunut isopikun kuumetta hoitaessa. Puranalla pikku pysyy neljä tuntia melkein normilämmössä ja vähän puhuvaisena, sen jälkeen ainoastaan sattuu kurkkuun ja lämmitys ottaa vallan pojasta. :( Huomenna vien pyhästä huolimatta sänkypotilaan lääkäriin. Neljä vuorokautta samassa kuumejamassa. Kovin tylsää lapsen puolesta. :( Pienenpikun kanssa vasta viikko taaksepäin saatiin kuulla lääkärikäynnillä, että astmaepäily on. Tutkimuslähete eteenpäin ja varalle piippu ja puhalluströöttä kotia. Olispa kevätpölyt armollisia tänä vuonna...
Olen miettinyt terapeutin määritelmää nyt-hetkestä. Että kotelovaihe. Kun kyseenalaistuttaa palautuminen minuksi koko vuosiin mahtuvan sairastamisen myötä. Mietin kuinka voisin olla vaikuttumatta tapahtuneista asioista ja elämään menneistä voimista. Imen itseeni niin tunteella kaikki koetut, jotta ne tahtomattani muokkaavat sisusta. Olen kipeänä sanoista. Sanotuista ja kuulluista. Hyvin hyvin monesti. Etsinyt lopulta helpointa tietä pois tilanteista. Hiljenemällä. Hiljentämällä. Entä mikä minä olin ennen tätä kaikkea. Toukka?! Vai voisiko koko diagnoosi mennäkin nurin. perhonen - kotelo - toukka
Lankaläjässä tahtoisin nököttää. Tehdä paljosti ja nähdä valmistumista. Kutoa jokaisen ajatuksen silmukoiksi. Niputtaa niistä lopulta paidan. Oikein ison, johon voisin sitten kääriytyä kun paleltaa.
Seinäkello raksuaa. raksraks raksraks raks Hurjaa että jokainen äänistä vanhentaa. Äskeisyydet kulkevat ohi kuin kulkijat. Enkä tapaa niistä juuri ketään. Kulkijoista. Aikavarkaista. Ajatuksista sielussani.
raksraks
Enkä edes tiedä olenko edes antanut anteeksi. Saanut anteeksi. Pyytänyt olen nöyrimmin kuin osaan minuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti