On Hilman 2-vuotissynttäripäivä! <3 Eipäs ole sanoja telluksella kuvaamaan tuon ranskanpötkön merkitystä minulle. Vaikutusta minuun. Voimaa minussa. hymy
Oma itsepäisyys on pohdituttanut. Olen jäärä erimielisyyksissä. Oikein mullimörkö. Hölmötyhmä. Vaikka tiedän olevani tilanteessa pöljä, niin sen myöntäminen on vai-ke-aa! Mutta miltei sietämättömäksi on noussut oma itsepäisyys. Minulle tylsimmäksi. Tuo toinen on oppinut tietämään. Kuinka toinen ihminen osaa muovautua sen mukaan?! Itsepäisyyteni. :( Ja minäitse olevinaan en. plah ja nolous! Eilen oli erimieli. Alunalkaen miltei olemattomasta, mutta jo kertaalleen pöydällä olleesta. Asialistalta poistettuna - yhteisymmärryksessä kaikinpuolin. Ja ajattelemattomana ajan kuluessa - en ajatellut enää. hiton itsekästä minulta! Siispä kaivettiin pöytä esiin ja tuolit. Otettiin tärkeä uudestaan siihen. Puhuttiin. Mutta. Itsepäisyyttäni en PYSTYNYTKÄÄN tilanteessa myöntämään, jotta olin ollut aivan pölvästi. Ja ylpeys ajoi tytön istumaan mieltäosoittamaan sänkynpäälle sukkapuikkojen, lehtiläjän ja runokirjojen keskeen! Hermanni toi kahvin. Suloinen. Ja minä en vielä enemmin sietänyt itsepäistäitseä.
Huutonettiin pistän ilmon. Sinnikäs itsepäisyys annetaan uuteen kotiin. Postimaksut maksaa myyjä. Toimitus perille mahdollista jopa henkilökohtaisesti. Käyttömanuaali on kadonnut, mutta aika opettaa. Varmasti. Good luck!
Viime viikon työntäydestä ostin itseminulle gerberan. Toivoin vaaleanpunaista suurta ruusua, muttei taimitarha omistanut, joten gerbera on toinenparas lempi. Olen haistanut sitä nenä kiinni. ajatellut hankkia vielä ruusun itsepäisyyden taivuttamisestakin! dämed! isotyttö jo ja kaikkea...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti