hillittömyyttä

"Taustanauha" =)

Ansaitsemani yllätys Hermannille (jonka pystyin pitämään yllärinä kaiken yhden tunnin, kun olen surkea pitämään ylläreitä!! =)) oli hillitön, kuten muistin entuudestaan! Käsillä työnsin naamasta naururyppyjä suoriksi välillä, kun tuntui posket kramppaavan. Välillä hekotuksesta ei kuulunut edes ääntä, kun ei meinannut happi kulkea naurun lomassa. Ladys and Gends - Sami Hedberg ja kokovartalomies II.  Toimii! (tai no ainaki tällasille kon mää oon... ;))

Mnä ja Hoo. Sillon isompat polvet, eikä se käytä käsilaukkuja...  :)

Mutta samalla tänään kaiken puurtamisen ja plaraamisen keskellä mieli on haikea. Hiljainen. Tuntui kovin omituiselta kuulla olevansa tämän paikan "kyläläinen". Pakokauhulta tuntui se koti-ikävä menneeseen. Vaikken enää luopuisi näistä hirsistä ympärillä. Näistä on tullut vuodessa Koti. <3

Kun keskellä kipeintä haikeutta avasin vieressä kököttävän Zenin, sattui kohdalle sanat - enkä voinut enää mitään. Ei ollut lupaa olla haikea. Surullinen. huokaus silti. hiljaisuus. :(

"Kun menemme itseemme, 
huomaamme, 
että meillä on jo aivan kaikki, 
mitä me halusimme."


-Simone Weil-