masennussattuupistefi

Sietämistä.

Minun itseni. En tahtoisi olla tämä. En näin. Tällä tavalla arvoton yhteiskunnalle. Päinvastoin. Peilikuvasta välttelee katsetta tyttö, jonka menneisyydestä psykilääkäri pyöritti päätään hiljaa. Sanoi että on sinulla töitä edessäsi. Puhui korjaavista kokemuksista. Että niitä pitäisi. Ja jos pystyisi, kirjoittaisi reseptin hyvään ihmiseen. Mutta miltei kaikkivoipa pitäisi olla, jos tämän läjän saisi taputeltua hyväksi. Tajuan sen itsekin. Enkä tajua mistä on tullut takaisin vä-sy-mys. Mieluiten olisin hiljaisuudessa. Hiljaa. Hilja. Puhumattomana liikkumattomana makaisin tuulessa. Näkymättömänä huomaamattomana.

Näen kaiken tämän mistä on aihe olla onnekkain maailmassa! Näen ja voin koskettaa pintoja. Siirtää lasten kasvoilta hiuksia syrjään samalla, kun kuuntelen sanoja päivästä. Saan halata. Rakastaa.

Kun olisin voittanut tämän jo. Sairauden. Kuvittelee voivansa retuuttaa tyttöä mielensä mukaan. Retuuttaakin. Kuvittelee olevansa enemmän. Hah!


Sietämistä. Sinnittelyä nyt.