Oltiin Ritvan kanssa kampaamossa. Kätevintä kaksin. Romplattiin lätyköitä, kun molemmilla on uudet. Älypuhelimet. Minä en saanut kameraa käyntiin. Ritva ei pystynyt lähettämään kuvia. Olis pitäny tulla luurimen mukana älykkö. Ei riitä kapasiteetti lueskella iltalukemisina käyttökirjaa. Kun nipin napin sain Karvisen loppuun! Ja Vuoriset odottaa...
Rakas soitti näköpuhelun. =) Ihan maailman hassua puhella, kun siinä vääntyilee ihanimman naama mutrulle ja takasin. Hymy tarttuu eikä tarve ole sanoillekaan. Himpun on muuttunut maailma siitä, kun kymmenesti kiireessä pyöritin puhelinnumeron väärin! Ja joka kerta täytyi aloittaa koko numeropötkö alusta. Himpun verran on maailmassa asiat erin. Hyvässä ja ei niin hyvässä.
Ylihuominen on päällin päässä. Yksityiskohta lisää tuli illalla nyt. Lakimies on varattu ja pankkitäti. Juuri nyt kaikki tuntuu kaukaiselta ulapalta. Auringon laskulta Timbuktussa. Eikä sinne ole kuin huominen ja muutama tunti siihen. Selviää paljon. Tai keskeneräisyys vähenee. Ihmisten väliin ommellaan vähän tikkejä. Sitomaan ja jakamaan lastia. Rapsutan tukkaa. Hilja istuu tässä. Kerrankin.
Iltarukouksen aikaan pahantuulinen Isopikku luki iltasanat. "Levolle lasken Luojani ja niin edespäin... " =D Kiukun ymmärsin, mutta rukous piti paikata kokonaiseksi. Kaulan ympäri sain kaksi kättä. Pienen rakkaan, jonka kipsikäsi toipuu.
Oli Onnin päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti